Pimeä - Moonsorrow

Astu saliin kadotuksen

Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu

Kuuletko, tunnetko mitään?

Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa

Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti

Tiedät ettei täällä ole ketään

Niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit

Vai henkesikö jättäisit?

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Alla puiden kuolleiden oksien

Istut kuunnellen kuolleita lintuja

Yö ei anna uskoa mihinkään

Ruumiisi tärisee kylmästä

Etkä löydä tietäsi takaisin

Kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina

Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Ja silmäsi ovat tottuneet pimeään

Taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä

Pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta

Huomenna auringon alla kaikki on kuollutta

Entra en el salón de la perdición

Incluso las sombras no te invitan aquí

¿Oyes, sientes algo?

Alguien está respirando ferozmente, oliendo el aire

Los susurros resuenan sin cesar

Sabes que no hay nadie aquí

Entonces el horror se arrastra donde sea que te escondas

¿O dejarías tu vida?

No hay nada en este mundo

No queda vida en el vacío

Aquellos a los que temes no le temen a nadie

Estas solo y no sabes donde

Pasos silenciosos resuenan en las aguas profundas

Bajo el sol moribundo, todo es hermoso

Debajo de las ramas muertas de los árboles

Te sientas escuchando pájaros muertos

La noche no deja creer en nada

Tu cuerpo tiembla por el frio

Y no encontrarás tu camino de regreso

Cuando tus ojos finalmente se acostumbren a la oscuridad

Pasos silenciosos resuenan en las aguas profundas

Doce horas pasan a través de las sombras

Las gotas rompen el camino desde el borde del mundo.

Bajo el sol moribundo, todo es hermoso

No hay nada en este mundo

No queda vida en el vacío

Aquellos a los que temes no le temen a nadie

Estas solo y no sabes donde

Y tus ojos están acostumbrados a la oscuridad

De nuevo, uno perdido en el musgo aprieta su mano

Las gotas rompen el camino desde el borde de la oscuridad.

Mañana, bajo el sol, todo está muerto