Kuolleiden maa - Moonsorrow

Katson pohjaan joen sulaneen

Vesi taittaa valon himmenneen

Katson itseeni, katson sairauteen

Itseni kaikesta vapautan

Niin kylmä maa jolla makaan

Tunnen sen liikkeen jokaisen

Yhteen hetkeen mahtuu elämä

Ajatukset virtaavat veden matkassa

Niin lämmin utuinen ilma

Kaukana aurinko silmältä piilossa

Maailman suljen nyrkkiini veriseen

Itseni kaikesta vapautan

Hetken kai luulin olleeni muualla

Turvassa jumalten kostolta

Missä kohdin kuljimme harhaan?

Ei kukaan täällä voi sitä kertoa

Varjona kuljen kuolleiden maassa

Näen kaikki ympäriltä kuolleina

Joskus kai synnyin uuteen maailmaan

En tiennyt sen päättyvän näin

Kynnyksellä uuden uljaan ajan

Yhä mietin miten tänne päädyin

Kuinka loppumme sai alkunsa

Kuka siitä oli vastuussa

En nähnyt suurta petoa

En kuullut lopun pasuunoita

Kukaan ei tuhonnut aurinkoa

Vain ihminen kylvi tulta

Aikamme päättyi suruun ja ruttoon

Veli Veljeltään elämän niitti

Missä kohdin kuljimme harhaan?

Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa

Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen

Missä valo ei värejä näytä

Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty

Vain taivas ylläni vaalenee

Käy rauhaisena vierelläni tuuli

Itse silmäni suljen ja itken

Tänne jään, kaipuuta vailla

Rikotun henkeni veden virtaan annan

Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen

Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee

Kuolleille kuolleiden maa

Miro el fondo del río derretido

El agua refracta la luz.

Me miro, miro mi enfermedad

me libero de todo

Un país tan frío para acostarse

Siento ese movimiento en todos

Hay espacio para la vida en un momento

Los pensamientos fluyen en el agua

Tan cálido aire brumoso

Lejos del sol oculto a la vista

Cierro mi puño al maldito mundo

me libero de todo

Supongo que por un momento pensé que estaba en otro lugar

A salvo de la venganza de los dioses

¿Dónde nos extraviamos?

Nadie aquí puede decir eso.

Como una sombra camino en la tierra de los muertos

Veo a todos a mi alrededor muertos

A veces creo que nací en un mundo nuevo

no sabia que terminaria asi

Con el advenimiento de un nuevo tiempo valiente

Todavía me preguntaba cómo terminé aquí.

Cómo comenzó nuestro final

quien fue el responsable

No vi una gran bestia.

No escuché el final de las trompetas

Nadie destruyó el sol.

Solo el hombre sembró fuego

Nuestro tiempo terminó en dolor y plaga

Hermano De su hermano un remache de vida

¿Dónde nos extraviamos?

Quedaba por distribuir la tierra de los muertos a todos

Estoy donde todo comienza de nuevo

Donde la luz no muestra colores

Un prado plano se está extendiendo por todas partes.

Sólo el cielo sobre mí se ilumina

Ve tranquilo a mi lado en el viento

cierro los ojos y lloro

Me quedaré aquí, anhelando

Doy mi espíritu quebrantado en una corriente de agua

Estoy donde todo comienza de nuevo

La eternidad aparece vacía y se abre

Tierra de la muerte