Sateet - Vorna

Taivo tummuu taas ja vaieta saa maa

Kun kaamos henkii oloaan

Hetken kova ilma koivikoiden

Puut antaa näyttää lehdiltään

Hetken vihmoo viima mielihin

Kun vahvuus asuu muualla

Syntyy repijäksi halkojaksi hartian

Saapuu saattajaksi laskijaksi silmukan

Niskat murtaa särkee sen

Menneet muistot eilisen

Päätä painaa kumaraan

Kunnes menee menojaan

Näillä sateilla kasvaa kauneus

Ajassa paikassa, ajatuksessa

Kylmyytensä tuokoon esiin värit sen

Joka haudannut ne liian syvään on

Joka haudannut ne liian syvään on

On aika kaatua ja nousta

Nähdä katkeruudeltaan

Miten monta pitkää vuotta

Sieti osan osattoman

Verestä vierii vettä pitkin

Vanki syynsä syytäen

Liian kauan on sivusta

Seurannut omaa taivaltaan

Huuhtoa saa päältä sen

Hauraan vaatteen valheiden

Kasvot nostaa elämään

Matkan loppuun näkemään

Täällä jokainen on omillaan

Itse vastaa teoistaan

Näillä sateilla kasvaa kauneus

Ajassa paikassa, ajatuksessa

Kylmyytensä tuokoon esiin värit sen

Joka haudannut ne liian syvään on

Joka haudannut ne liian syvään on

El cielo se oscurece de nuevo y la tierra se vuelve silenciosa

Cuando el camuflaje respira

Un momento de aire duro en los abedules

Los árboles dan la apariencia de sus hojas.

Por un momento llueve

Cuando la fuerza vive en otra parte

Nacido como un hombro desgarrado

Llega como contador de escolta para el bucle.

Las roturas de cuello lo lastiman

Recuerdos pasados ​​de ayer

La cabeza pesa

Hasta que se va a sus gastos

La belleza crece en estas lluvias

En el tiempo en el lugar, en el pensamiento

Deja que los colores resalten los colores en él.

Quien los enterró demasiado profundo es

Quien los enterró demasiado profundo es

Es hora de estrellarse y levantarse

Ver con amargura

Cuantos largos años

Tolerar parte de los incompetentes

La sangre rueda a lo largo del agua

Preso culpando a su causa

Ha pasado mucho tiempo

Siguió su propio cielo

Puedes enjuagarlo

La ropa frágil miente

El rostro da vida

Nos vemos al final del viaje.

Aquí cada uno está por su cuenta.

Es responsable de sus actos

La belleza crece en estas lluvias

En el tiempo en el lugar, en el pensamiento

Deja que los colores resalten los colores en él.

Quien los enterró demasiado profundo es

Quien los enterró demasiado profundo es