Harhan liekki - Vorna

Edessäni sakeana

vastassa väkevänä

pilven poika petollinen

sumuseinä suurenmoinen

Sisällensä houkuttelee

povehensa vikittelee

loiste aarnihautain yllä

tuo valkea vaimeudessa

Vierii kivet, luisuu alta

on liekki kurja loitommalla

Oikean ja väärän kätkee

verho tumma pahansuopa

Suuntana on aina harmaa

alkaa eksyneen askel painaa

Pimeä jo mieltä vaivaa

Mistä tiedän olenko vainaa?

Ikiunen oveani

kylmä käsi kolkuttavi

Saapi siellä oottaa turhaan

kohtaloani vielä uhmaan

Polultani astun syrjään

poikkean uudestaankin

Maa viettää alas

Tiedättehän…

Mielelläni seuraan

kun harmaa vaihtuu siniseen

tai mustaan

Mahdanko nähdä vieläkään?

Savisessa, hiekkaisessa

rantasessa kivisessä

vanha venho ystäväni…

Peili tuo pirstoutuvi

ranta tuo kaikkoavi

sumu tuo hälvenevi…

Vierestä katseellani

toisaalta tuumillani

juopuneena kuutamosta

tolaltani auringosta

seuraan tätä jumalatonta näytelmää

Grueso delante de mí

contra el fuerte

chico nube engañoso

muro de niebla magnifico

Por dentro atrae

sus pechos están chirriando

brillar sobre la trinchera

ese blanco en silencio

Rodando rocas, deslizándose debajo

es una llama de miseria en la distancia

Ocultar el bien y el mal

cortina oscuro malévolo

La dirección siempre es gris.

empezar con una prensa de paso perdido

Oscuridad ya me importan los problemas

¿Cómo sé si estoy muerto?

Ikiunen mi puerta

golpe de mano fria

Llegar allí esperando en vano

mi destino sigue desafiando

Me aparto de mi camino

desviarse de nuevo

El país gasta

Sabes…

me encantaria seguir

cuando el gris cambia a azul

o negro

¿Todavía puedo ver?

En arcilloso, arenoso

en una playa rocosa

mi viejo amigo…

El espejo está fragmentado.

la playa lo trae todo

la niebla trae disipación…

Junto a mi mirada

en mi mano

borracho de la luz de la luna

tolaltani del sol

Sigo este juego impío