Lehväin varjoon - Vorna

Sade piiskaa metsän kattoa

Taivo iskee ilmoille loimua

Yhä vielä maistaa voit sen

Ilman savun katkuisen

Ja muistaa sanat niiden vieraiden:

Kuole pois, vihan lapsi

Enää vainko tuo

Pohjoinen taivas harmaha

Sinulle hymyilee

On pimeässä yksin nyt

Lehväin varjossa eksynyt

Voimaksi valjasta vihasi

Ja voit nähdä kotisi

Läpi ilman kolean tuon

Läpi mielesi synkimmän suon

Kuulet sen mitä sade tahdittaa

Ja tuuli johdattaa

Kutsun kaukaisen kaipaavan

Takaisin korven suojahan

Ja se vie sinut kokonaan

Ei viha kavalan

Sitä koskaan ottaa voi pois

La lluvia azota el techo del bosque

El cielo golpea el aire

Todavía puedes saborearlo

Sin rotura de humo

Y recuerda las palabras de sus invitados:

Muere, hijo de la ira

no mas eso

Gris cielo del norte

el te sonrie

Está oscuro solo ahora

Perdido en la sombra de una hoja

El poder del arnés enfureció

Y puedes ver tu casa

A través de ese aire frío

A través del pantano más oscuro de tu mente

Oyes lo que golpea la lluvia

Y el viento lleva

Llamo al anhelo lejano

Volver a la protección auditiva

Y te toma por completo

No odies Kavala

Nunca puedes quitártelo