Kirkossa - Samuli Edelmann

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

He eteeni istuivat

Kai tie oli pienelle pitkä

Oli kosteat kiharat

Ei monta hetkeä hiljaa

Tuo ollut pikkupää

Oli paljon kyselemistä

Ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut

Monihaaraiset kynttilät

Nuo kaksi puhuivat hiljaa

Ja joskus hymyilivät

Kovin kauan saarna kesti

Lapsi istui miettien

Ja pienin pehmein sormin

Isän hihaa hyväillen

Minä tahtoisin isä jo kotiin

Isä minua väsyttää

Hän nostaa pienet kasvot

Ja huuli värähtää

He lähtivät kesken saarnan

Minä loppuun asti jäin

Sama hiljainen arka pyyntö

Nous syvältä itsestäin:

Minä tahtoisin isä jo kotiin

Isä minua väsyttää

Soi kirkossa kiitosvirsi

Oli ulkona vehreää

Un hombre y un niño vinieron a la iglesia.

se sentaron frente a mi

Supongo que el camino fue largo para el pequeño

Había rizos húmedos

No hay muchos momentos de silencio.

eso era una cabecita

hubo mucho cuestionamiento

Y mucho que ver

Había hermosos retablos

velas de múltiples ramas

Los dos hablaron en voz baja.

Y a veces sonreían

El sermón duró mucho tiempo.

El niño se sentó a pensar

Y con los dedos suaves más pequeños

Acariciando la manga de su padre

Me gustaría que papá se fuera a casa ya.

Papá me cansa

Él levanta una pequeña cara.

Y el labio vibra

Se fueron en medio del sermón.

me quede hasta el final

La misma petición silenciosa y tímida

Elévate profundo de ti mismo:

Me gustaría que papá se fuera a casa ya.

Papá me cansa

Se escucha un himno en la iglesia

estaba verde afuera