Retki merenrantaan - Samuli Edelmann, Jippu

Pitkin aamuöistä joenuomaa

Kulki perhe retkimuonaa repuissaan

Kohti meren rantaa pohtimaan

Kukin haaveitaan

Sisämaan rauha liukui pois

Kun tuuli toi meren oudot äänet

Kuultavaksi retkeläisten

Poloisten

Isä oli väsynyt mies

Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan

Väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin

Vannomaan nimeen jumalista julmimman

Meri on suurempi kuin luulin

Sanoi äiti hymyhuulin

Suuteli siskon pientä otsaa

Se on suuri ja suolainen

Me joimme kotonakeitetyt kahvit

Veimme leijat tuuleen tanssimaan

Isä nautti tilkan tummaa murhettaan

Ja päivä kuuma yöksi kutistui

Tuuli jatkoi pauhuaan

Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden

Ja urheuden

Isä jäi puuksi meren rantaan

Meren raivopäisen rantaan

Isä jähmettyi ja juuttui

Kunnes tuuleksi muuttui

Minä perin kartanot ja kunnaat

Perin joen kuivan uoman

Ja pian kunniaani kuivun

Minäkin

Isä oli väsynyt mies

Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan

Ja minäkin väsyn kohta

Ja lähden meren rantaan haihtumaan

Ja sinä poikani jäät

A lo largo de la orilla del río en la mañana

Una familia paseaba por el camping comida en sus mochilas

Hacia el mar para reflexionar

cada uno tiene sus sueños

La paz interior se escapó

Cuando el viento trajo los extraños sonidos del mar

Para el oído de los senderistas

Poloisten

papá era un hombre cansado

Cansado del dolor del mundo para intervenir

Cansado de arrastrarnos al juego

Jurar en nombre de los dioses más crueles

El mar es más grande de lo que pensaba.

Mamá dijo con una sonrisa en su rostro.

besó su pequeña frente

es grande y salado

Bebimos café hecho en casa.

Llevamos las cometas al viento para bailar

Papá disfrutó de su oscuro dolor.

Y el día se encogió en una noche calurosa

El viento siguió rugiendo

Los fantasmas de Ulapan bebieron en honor a tierras lejanas

y valentía

Papá se quedó en un árbol junto al mar

A la orilla del mar

Papá se congeló y se atascó.

Hasta que el viento se volvió

heredé señoríos y municipios

Originalmente un río seco

Y pronto mi honor se secará

Yo también

papá era un hombre cansado

Cansado del dolor del mundo para intervenir

y yo tambien estoy cansada

Y voy al mar a evaporarme

Y te quedarás con mi hijo