Soitellen sotaan - Kotiteollisuus

Tahdon vain

Elää kädestä suuhun

Ja sielunrauhan ripustan

Korkeimpaan hirsipuuhun

Sillä rauha on

Minulle kuolemaa pahempaa

Sieluni sotaa haluaa

Rauhattomuutta janoaa

Se tahtoo nähdä pimeän tiet, pimeän tiet!

Kerto:

En kaipaa valtaa, loistoa

En kaipaa kultaakaan

Soitellen sotaan vaan

Marssin ja laulan

Kuljen kohti voittoa

Ja viimein multaan maan

Syteen tai saveen saan

Sankarihaudan

Kuljen

Tien loppuun asti

Enkä lopulta välitä

Kuinka voittoisasti

Kun vanhana

Olen viimein perillä

Ylpeänä voin todeta

Että sydän verillä

Sain nähdä pimeän tiet, pimeän tiet!

«En kaipaa valtaa, loistoa

En kaipaa kultaakaan…»

Soitellen sotaan vaan…

Kerto

Solo quiero

Vivir con poco dinero

Y tranquilidad me cuelgo

Al árbol de troncos más alto

Porque hay paz

peor para mi que la muerte

Mi alma quiere guerra

Hay sed de paz

¡Quiere ver los caminos de la oscuridad, los caminos de la oscuridad!

Contar:

No necesito poder, gloria

no echo de menos el oro

Llamando a la guerra pero

yo marcho y canto

me dirijo a la ganancia

Y finalmente el suelo de la tierra

Tengo culpa o arcilla

tumba del héroe

Voy

Hasta el final del camino

Y al final no me importa

que victorioso

cuando viejo

finalmente estoy allí

estoy orgulloso de decir

Ese corazón con sangre

¡Tengo que ver los caminos oscuros, los caminos oscuros!

“No necesito poder, gloria

No echo de menos el oro... »

Llamando a la guerra pero...

Dígame