Tämän taivaan alla - Kotiteollisuus

Kuun ja auringon

välissäolento on,

käärmeen kasvot ja

rippeet enkelin.

Seköminusta

jäljelläenääon?

Missäolin ja missälentelin?

Tuuli yltynyt

hakkaa naruja lipputankojen

tuuli yltynyt

käy yli puiden rantojen.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

Se hakee vertaistaan.

Pieni ihminen ristii kätensä

rukoillakseen.

Mutta rukous on

vain mutina tuulessa

ei sitäkukaan kuule ja

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Unohduksen sylistänousee

raudanharmaalle taivaalle

lintujen parvet

kun tuuli levittäätomua yllemme

pelkään kuolemaa

ei kukaan kulje täällävetten päällä

pelkään kuolemaa ja pelkään eläätäällä.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

se hakee vertaistaan.

Pieni ihminen ristii kätensä

rukoillakseen.

Mutta rukous on

vain mutina tuulessa

ei sitäkukaan kuule ja

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Tämän taivaan alla…

la luna y el sol

el interviniente es,

cara de serpiente y

ángel desgarrado.

Como para mí

¿el resto?

¿Dónde estaba y hacia dónde volé?

El viento alcanzó

golpear las cuerdas de los mástiles de las banderas

el viento alcanzó

va sobre las orillas de los árboles.

Bajo este cielo sopla el viento

Busca a sus pares.

El hombrecito se cruza de brazos

a orar.

Pero la oración es

solo un murmullo en el viento

nadie lo escucha y

si en algún lugar hay un dios

no como un niño, para ilustrarme.

El abrazo del olvido

al cielo gris hierro

bandadas de pájaros

cuando el viento esparce el polvo sobre nosotros

tengo miedo a la muerte

aquí nadie camina sobre el agua

Tengo miedo a la muerte y tengo miedo de vivir aquí.

Bajo este cielo sopla el viento

busca a sus pares.

El hombrecito se cruza de brazos

a orar.

Pero la oración es

solo un murmullo en el viento

nadie lo escucha y

si en algún lugar hay un dios

no como un niño, para ilustrarme.

Bajo este cielo…