Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

Me ahogo en el vacío de este camino

en medio de casas altas

que suben al cielo

casas de imagenes de dios

que bebió de la fuente de la juventud

quien construyo onnela

pero no encontró a nadie allí

encontró una muerte larga y dolorosa

Una lágrima rueda, otra rueda, rueda

ojos agua tras agua

de senos a cuentas, de cuentas

al río y del río al lago

el lago profundo como el dolor sombrío es negro como el cielo nocturno oscuro

Abedules de tuonela, sin hojas

susurró los nombres de los dos

Camino por un paisaje desconocido

hago el viaje esperando

cansado descanso

a la sombra de los abedules de Tuonela

Dirías algo, harías algo

despertarse

A Tuonen de ti, de sus perseguidores

recuperaria mi vida