Outoja aikoja - Kotiteollisuus

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti

Totisesti vain omaan suuntaansa

Yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa

Eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan

Eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan

Elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa

Vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan

Jään katselemaan

Vierestä vaan

Outoja aikoja

Tunnen suussani sen

Maun verisen

Outoja aikoja

Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää

Myöntää pakko on, se vie mukanaan

Otan pillerin ja otan päälle toisenkin

Nousenkin pois, oloon mukavaan

Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään

Enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan

Kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois

Enkä vois taakseni katsoakaan

Todo el mundo tira furiosamente de la misma vieja cuerda.

Seguramente solo en su propia dirección.

Una paleta, una sentida si solo tienes que chismear

Y no puede mantener la boca cerrada

La papilla y los pellets ya se han quemado hasta el fondo.

Y nadie dirige el barco a puerto

La vida es una celebración, es una fiesta y una bolsa.

Todavía Plussa ofrece de su bolsa de compras

Yo lo mirare

Al lado

tiempos extraños

lo siento en mi boca

tengo un sabor sangriento

tiempos extraños

Cuanto más extraño soy, más extraño me empuja el tiempo

Admítelo es un deber, se lleva con él

Tomaré la pastilla y tomaré otra.

Me levanto, me siento cómodo.

Y cuando camino por la ciudad, siento que nadie

Y nada, y no quiero sentirlo

Camino como un fantasma, en algún lugar lejano

Y no pude mirar atrás