Kadonneet - Kotiteollisuus

Tyhjään pihaan

Katselet ikkunasta

Päivääsi vihaat

Vaikka on aamu vasta

Aamusta iltaan

On liian pitkä matka

Tahtoisit luovuttaa

Pää käskee: jatka

Mietin kuka olet

Mitä teet työksesi

Oletko kotiäiti

Ja onko miehesi

Juurtunut, mädäntynyt

Sohvaan kii

Samalla kun sinä

Katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun

Ja huomista, sen tuomista

Suruista tai iloista eivät saa mitään

Aurinko palaa, se valaa

Kaunista maatamme, ja saatamme

Huomata kuinka sen mullasta itää

Ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla

On kauneus piilossa

Sitä ulkoilutat

Leikkipuistossa

Kerran viikossa

Tila-autolla kaupunkiin

Tahtoisit eksyä

Kauppakeskuksiin

Samalla raivolla

Läpi vuorien

Samoilla lauseilla

Läpi vuosien

Näin elämä yrittää

Meitä lannistaa

Jos mikään muutu ei, me

Tänne katoamme

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun

Ja huomista, sen tuomista

Suruista tai iloista eivät saa mitään

Aurinko palaa, se valaa

Kaunista maatamme, ja saatamme

Huomata kuinka sen mullasta itää

Ei mitään!

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun

Ja huomista, sen tuomista

Suruista tai iloista eivät saa mitään

Aurinko palaa, se valaa

Kaunista maatamme, ja saatamme

Huomata kuinka sen mullasta itää

Ei mitään!

En un patio vacío

miras por la ventana

Odias tu día

aunque solo es de mañana

Desde la mañana hasta la noche

Es muy largo

te gustaría rendirte

La cabeza dice: continúa

me pregunto quien eres

que haces para vivir

eres ama de casa

y es tu marido

Enraizado, pútrido

En el sofá

Mientras tu

Desapareces en los sueños

La órbita perdida de la luna

Y mañana, tráelo.

No obtienen nada de la tristeza o la alegría.

El sol está quemando, está brillando

Hermoso nuestro país, y podemos

Fíjate cómo germina del suelo

¡Ninguna cosa!

Debajo de ese cortavientos

Hay belleza escondida

sales por eso

En el area de juego

Una vez por semana

En coche a la ciudad

te quieres perder

Centros comerciales

con la misma rabia

a través de las montañas

con las mismas frases

A través de los años

Así trata la vida

nos desanima

Si nada cambia, lo haremos.

Nos falta aquí

La órbita perdida de la luna

Y mañana, tráelo.

No obtienen nada de la tristeza o la alegría.

El sol está quemando, está brillando

Hermoso nuestro país, y podemos

Fíjate cómo germina del suelo

¡Ninguna cosa!

La órbita perdida de la luna

Y mañana, tráelo.

No obtienen nada de la tristeza o la alegría.

El sol está quemando, está brillando

Hermoso nuestro país, y podemos

Fíjate cómo germina del suelo

¡Ninguna cosa!