Reissumies Ja Kissa - Tapio Rautavaara

On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies.

Hän viheltelee kulkeissaan.

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.

On musta kissa seuranaan.

Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää.

Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää.

On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies.

Hän viheltelee kulkeissaan

Tienlaidassa hän näkee mökin pienen, aution

ja ovi sen on raollaan.

Se turvapaikkaa tietää, siinä kylmänsuoja on ja reissumies on iloissaan.

Hän kissaansakin kutsuu: «Mihin mirri häipyi, hei?»

Mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei.

On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää.

On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa.

Hän takan ääreen hapuilee.

Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa,

se sinälläänkin riittänee.

Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään

ja jokin kaunis muisto lämmittää kai sydäntään.

Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas.

On reissumiehen kylmä taas

On päällä kylmän tuhan kissa yötään viettänyt

ja kiilusilmät hehkun loi.

Sen minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin nyt,

kun aamu valon tupaan toi.

Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan,

vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan.

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.

On taipaleella reissumies.

Es tarde en la noche, un viajero, entre otras cosas.

Ella silba mientras camina.

Sabe de dónde viene, dónde está el cielo solo.

Hay un gato negro para acompañarlo.

Pero el frío comienza a acosar alegremente al hombre.

Probablemente necesite un hogar y una estufa caliente.

Es tarde en la noche, un viajero, entre otras cosas.

Ella silba mientras camina

Al costado del camino, ve una pequeña cabaña desierta.

y la puerta está abierta.

Conoce el refugio, tiene abrigo frío y el viajero es feliz.

Le grita a su gato: "¿Dónde desapareció la mirra, eh?"

Pero la ausencia de una cola de gato durante mucho tiempo sin esfuerzo.

Tenga su propio cuero principalmente y calor importante.

En la estufa, oh maravilla, un par de carbones encendidos.

Busca a tientas junto a la chimenea.

Sin miedo de incluso soplar un débil resplandor ahora,

eso en sí mismo será suficiente.

Extiende sus manos al calor de la estufa.

y supongo que algún hermoso recuerdo calienta mi corazón.

Y aconteció por la mañana, que la mano del castillo se quebró.

Hace frío de viajero otra vez

Un gato mil frío ha pasado la noche en él.

y los ojos clavados.

Lo que pensabas que era carbón, el gato ahora lo es,

cuando la luz de la mañana entró en la habitación.

Pero el viajero no tiene que pensar,

pero silbando en el camino, el gato empuja con él.

Sabe de dónde viene, dónde está el cielo solo.

Hay un viajero en el camino.