Päivänsäde Ja Menninkäinen - Tapio Rautavaara

Aurinko kun päätti retken

Siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo mailleen hiipi

Päivänsäde kultasiipi

Aikoi juuri lentää eestä sen

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;

Se juuri oli noussut luolastaan

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

Milloinkaan elää päällä maan

He katselivat toisiansa

Menninkäinen rinnassansa

Tunsi kuumaa leiskuntaa

Sanoi: «Poltat silmiäni

Mutten ole eläissäni

Nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa

On pimeässä helppo vaeltaa

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien

Ja sinut armaakseni vien!"

Mut säde vastas: «Peikko kulta

Pimeys vie hengen multa

Enkä toivo kuolemaa

Pois mun täytyy heti mennä

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa!»

Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin tallustaa

Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on

Ja toinen yötä rakastaa

El sol cuando terminaste el viaje

Sus hermanas se quedaron atrás por un tiempo.

El rayo del día pasado

Crepúsculo ya se estaba acercando

El rayo dorado de la luz del día.

Solo voy a volar frente a él

Pero venía el pequeño que iba a verlo;

acababa de salir de su cueva

Mira, no puedes irte antes de la caída del día.

Nunca vivas en la tierra

Se miraron el uno al otro

Menninkäinen en su pecho

Sentí una pereza caliente

Dijo: "Me estás quemando los ojos

pero no en mi vida

¡No había visto nada tan maravilloso!

No importa si tu brillo me ciega

Es fácil caminar en la oscuridad.

Visítame y te mostraré el camino a la cueva del hogar.

¡Y te llevaré a mi amor!"

Pero el rayo respondió: "Troll oro

La oscuridad toma el espíritu del espíritu

Y no espero la muerte

tengo que irme de inmediato

A menos que vueles hacia la luz

¡No viviré ni un momento!”

Y así fue el hermoso rayo del día, pero aún así

Cuando el pastor solo abastece

Se pregunta por qué hay otro hijo de la luz aquí.

Y otra noche para amar