Suolainen maa - Marja Mattlar, Jaakko Viitala, Frédéric Paris

Eilinen ei luota huomiseen,

yö etsii syytä varjoilleen.

Hiipien käy aamu huoneeseen

paljastaen kasvot valvoneen.

Synnyimme suolaiseen maahan,

sanojen vankilaan.

Arvataan ja luulot uskotaan,

elämältä päivät suojataan.

Suljetaan ja tiukkaan lukitaan,

huomaamatta hautaan liu’utaan.

Ei kukaan ihmistä opi

kirjoista lukemaan.

En tahdo ankkuriin jäädä

sanojen satamaan.

Luovutaan, nämä suomut pudotetaan,

siirretään vuori paikaltaan.

Lämmitä kohmeista multaa

roudasta sulamaan.

Hoivaile suolaista maata,

houkuta kasvamaan,

houkuta kasvamaan.

El ayer no confía en el mañana,

la noche busca la razón de sus sombras.

Colarse en la habitación por la mañana

dejando al descubierto el rostro del supervisor.

Nacimos en un país salado,

a la prisión de las palabras.

Adivina y cree creencias

los días están protegidos de la vida.

Cerrado y bien cerrado,

desapercibida, la tumba se desliza.

nadie aprende

de libros para leer.

No quiero quedarme anclado

al puerto de las palabras.

Renunciemos, estas balanzas caerán,

moviendo la montaña fuera de lugar.

Calentar el molde mohoso

de escarcha a derretirse.

Cuida la tierra salada,

atraer para crecer

incitar a crecer.