Tyyny - Maija Vilkkumaa

Ehkä joskus oli jotain muuta

Pitkiä öitä päivät täynnä kaipuuta

En muista paljonkaan

Iltaisin puhutaan pitkään meistä

Sä huokaat ja tuijotat keittiöveistä

Mun kahvi on haaleaa taas

Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Tapetteihin ikävä juuttuu

Jonain päivänä ei jaksa enää suuttuu

Mitä sitten tapahtuu

Niskaa särkee olen väsynyt tähän

Meisson raivoa paljon ja sanoja niin vähän

Mennään välillä nukkumaan

Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Tal vez a veces había algo más

Largas noches días llenos de añoranza

no recuerdo mucho

Por las tardes hablamos mucho de nosotros

Suspiras y miras los cuchillos de cocina

Mi café está tibio otra vez

Y dices que soy una almohada con un sol en tu cara

Soy el final de un callejón sin salida

Tengo ese horrible aro cada primavera que siempre te aprieta la frente

tengo una almohada en la cara

Soy el final de un callejón sin salida

Tengo ese horrible aro cada primavera que siempre te aprieta la frente

El fondo de pantalla se atasca

Un día ya no estará enojado.

Qué pasa entonces

me duele el cuello estoy cansada de esto

Meisson se enfurece mucho y las palabras tan poco

Vamos a la cama en el medio

Y dices que soy una almohada con un sol en tu cara

Soy el final de un callejón sin salida

Tengo ese horrible aro cada primavera que siempre te aprieta la frente

tengo una almohada en la cara

Soy el final de un callejón sin salida

Tengo ese horrible aro cada primavera que siempre te aprieta la frente