Hei tie - Maija Vilkkumaa

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka

Laulaa kolikoita hattuun

Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista

Ja siitä kuinka sattuu

Ja sen kodissa jossakin ne soittivat jo poliisin

Ja se yksi paskiainen katuu mutta anteeksi ei saa

Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon

Vie toiveista pois, sylistä syliin, kunnes en enää tiedä missä oon

Pölyillä sotket päätä

Mä oon paperisen ohut ja mun sydän syväjäätä kasvattaa

Hei tie vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne missä oon

Ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen

Kaukaa kyyneleensä kiertää

Yksinäinen, päältä jäinen, rakkaudessa kerjäläinen

Kengät kuljettaa ja hiertää

Ja sen kodissa jossakin ne soittivat jo poliisin

Ja se yksi paskiainen katuu mutta anteeksi ei saa

Hei tie vie mut kaupunkeihin, kyliin, bensanhajuun, valoviidakkoon

Vie toiveista pois, sylistä syliin, kunnes en enää tiedä missä oon

Ja millä sotket päätä

Mä oon paperisen ohut ja mun sydän syväjäätä kasvattaa

Hei tie vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne missä oon

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka

Laulaa kolikoita hattuun

Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista

Ja siitä kuinka sattuu

Señorita cabello con mechones, flor de nenúfar, calcetín a rayas abrasador

Canta monedas en un sombrero

Canta sobre reyes, soldados, lagartos y el país de las maravillas.

y como duele

Y en algún lugar de su casa ya estaban llamando a la policía

Y ese bastardo se arrepiente

Hola, el camino te lleva a ciudades, pueblos, olor a gasolina, la selva de luz

Llévatelo de tus esperanzas, en tus brazos hasta que ya no sepa donde estoy

El polvo te ensucia la cabeza

Soy delgado como el papel y mi corazón crece como un hielo profundo

hola el camino me lleva al borde y mas lejos de aqui a donde estoy

Una especie de hada, silenciosa sobre sus asuntos.

Lágrimas distantes circulan

Solitario, helado encima, mendigo enamorado

Los zapatos llevan y frotan

Y en algún lugar de su casa ya estaban llamando a la policía

Y ese bastardo se arrepiente

Hola, el camino te lleva a ciudades, pueblos, olor a gasolina, la selva de luz

Llévatelo de tus esperanzas, en tus brazos hasta que ya no sepa donde estoy

Y a qué lío te diriges

Soy delgado como el papel y mi corazón crece como un hielo profundo

hola el camino me lleva al borde y mas lejos de aqui a donde estoy

Señorita cabello con mechones, flor de nenúfar, calcetín a rayas abrasador

Canta monedas en un sombrero

Canta sobre reyes, soldados, lagartos y el país de las maravillas.

y como duele