Puisto puhuu - Maija Vilkkumaa

Heräs aamulla eilisillan hepenissään

vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto

se kuiskas: hei, hyvää huomenta, kuuntele tää:

sun murheet on kohta enää muisto

Ja silmät kiinni

mä sanoin niin, niin niin

ja keinui maa

ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa

huuliisi punaa

nyt vähän näyttää siltä

et maailma ei loppunutkaan

vielä sun pää

on surusta raskas

mut se sellaiseksi ei jää

sun tiesi ne päätyvät hyvään

Aamu on lämmin, tutuntuntuinen

se kantaa mua kuin lastaan

kun jaksan mä tästä kotiini kävelen

ja jossain sä tulet mua vastaan

Silmät kiinni

mä sanoin niin, niin niin

ja keinui maa

ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa…

Nouse ja paa

huuliisi punaa…

Nousisit vaan nyt

vähän näyttää siltä…

Sun tiesi, ne päätyvät hyvään

kun hengität, hengitä syvään

sun tiesi, ne päätyvät hyvään

kun hengität, hengitä syvään

Me desperté por la mañana en su última noche

parque Kaisaniemi poco afectado

ese susurro: oye, buenos días, escucha esto:

Las preocupaciones por el sol son un punto que ya no es un recuerdo

y los ojos cerrados

Yo dije eso, eso

y la tierra tembló

y el parque seguia bañándose

Y él dijo: Levántate

rojo en tus labios

ahora parece un poco

no acabaste con el mundo

todavía cabeza de sol

es pesado en la depresión

pero no seguirá siendo así

el sol sabía que terminarían bien

La mañana es cálida, familiar.

no lleva nada más que a su hijo

cuando me enfrento a esto camino a casa

y en algún lugar vienes contra mí

Ojos cerrados

Yo dije eso, eso

y la tierra tembló

y el parque seguia bañándose

Dijo, levántate,

Levántate y ve

tus labios rojos…

Te levantarías ahora

se parece un poco…

Sun sabía que terminarían bien

cuando respires, respira hondo

el sol sabía que terminarían bien

cuando respires, respira hondo