Kuuraiset puut - Maija Vilkkumaa

Pahinta on se kun kaikki halii toisiaan

Ja sanoo: ei oo tän parempaa joo ei niin

Se on vaikeeta ja vaivauttavaa

Mä aina tuijotan lattiaan tai seiniin

Jäätyi maa

Mullei hattuu ei kaulaliinaa

Sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

Ja jossakin rakastui onnekkaammin

Jotkut muut

Mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Jos mikään ketään koskettaa

Yleensä musta se on roskaa

Häissä muut jakelee nenäliinojaan

Mutta mä en itke koskaan

Jäätyi maa

Mullei hattuu ei kaulaliinaa

Sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

Ja jossakin rakastui onnekkaammin

Jotkut muut

Mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Sen tajuu vasta kun sen kadottaa

Sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

Ja jossakin rakastui onnekkaammin

Jotkut muut

Niin on kauniita kuuraiset puut

Lo peor es cuando todos se abrazan

Y dice: no oo esto mejor si no asi

es dificil y problemático

Siempre miro al suelo o a las paredes.

la tierra se congelo

no tengo bufanda

Corriste y te subiste al tranvía

Y en algún lugar se enamoró más felizmente

Algunos otros

Me quedé con el vacío y los árboles roncos

Si nada toca a nadie

Generalmente negro es basura

En la boda otros reparten sus pañuelos

pero nunca lloro

la tierra se congelo

no tengo bufanda

Corriste y te subiste al tranvía

Y en algún lugar se enamoró más felizmente

Algunos otros

Me quedé con el vacío y los árboles roncos

Solo te das cuenta cuando lo pierdes

Corriste y te subiste al tranvía

Y en algún lugar se enamoró más felizmente

Algunos otros

Así son los hermosos árboles roncos