Tammen varjossa - Eleanoora Rosenholm

Olen yksin pimeässä

Tahdon murtaa oven

Herään itkien

En tiedä kuka, missä olen

Asun keltaisessa talossa

Sinne kulje ei teitä

Se on keskellä niittyä pimeää

Vaikkei pilvet sitä peitä

Pihallani kasvaa tammi

Sen hyväilyyn öisin herään

Paha tammi huohottaa vierelläni

Rukoilen;

älä satuta enää

Paha varjo painautuu ylleni

Ei henkäyskään ulkona tuule

Pimeässä riuhdon ja huudan

Vaan ei kukaan huutoa kuule

Oksat raapivat verille ruumini

Huudan kivusta, inhossa itken

Tahdon kuolla häpeään

Likaisena kasvoni kätken

Talo jossa asun

Sinne ei kulje teitä

On vain tammen varjo, minä, pahuus, pelko sitoo meitä

Olen yksin pimeässä

Tahdon murtaa oven

Herään itkien

En tiedä kuka, missä olen

Pakenen oksista vapaaksi

Juoksen kirkuen alakertaan

Pahan tammen varjo kannoillani

Ei sääli piirun vertaa

Valokuvat olohuoneessani

Ovat kaikki samasta puusta

Olemme kuvissa sidotut sylikkäin

Vihityt, jotka tiedä ei muusta

Yritän sahata tammen

Vaan verta vuodankin minä

Mitä syvempään puuhun kajoan

Omat haavani syvenevät

Ei auta huuto vasten tyynyä

Orjana elän ja maadun

Pelon lapsi sylissäni

Tammen juurelle rukoillen kaadun

Talo jossa asun

Sinne ei kulje teitä

On vain tammen varjo, minä, pahuus, pelko sitoo meitä

Olen yksin pimeässä

Tahdon murtaa oven

Herään itkien

En tiedä kuka, missä olen

estoy solo en la oscuridad

quiero romper la puerta

me despierto llorando

no se quien soy

vivo en una casa amarilla

no irás allí

Está en medio de un prado de oscuridad.

Aunque no esté tapado por las nubes

Hay un roble creciendo en mi jardín.

me despierto en la noche para acariciarlo

Un roble malo jadea a mi lado

Rezo;

no duelas más

La sombra del mal me pesa

Ni un respiro afuera en el viento

En la oscuridad lloro y lloro

Pero nadie escucha el grito

Las ramas raspan mi cuerpo con sangre

lloro de dolor, lloro de asco

quiero morirme de verguenza

mi cara esta sucia

La casa donde vivo

no vas a ir allí

Solo queda la sombra del roble, yo, el mal, el miedo nos ata

estoy solo en la oscuridad

quiero romper la puerta

me despierto llorando

no se quien soy

Corro libre de las ramas

corro gritando abajo

La sombra del roble malvado en mis talones

No da pena comparar el dibujo.

fotos en mi sala

Son todos del mismo árbol

Estamos atados a la saliva en las fotos.

Iniciados que no saben nada más

Estoy tratando de cortar roble

Pero estoy derramando sangre

Cuanto más profundo es el árbol que golpeo

Mis propias heridas se están profundizando

No ayuda a gritar contra la almohada.

vivo y caigo como un esclavo

Un niño de miedo en mis brazos

Caigo a la base del roble, rezando

La casa donde vivo

no vas a ir allí

Solo queda la sombra del roble, yo, el mal, el miedo nos ata

estoy solo en la oscuridad

quiero romper la puerta

me despierto llorando

no se quien soy