Quetzalcoatl - Azaghal

Tyhjän taivaan alle

Alkumeren autiolle rannalle

Vain pöly liikkuu yllä raunioiden

Vain pimeys enää hengittää

Ympyrä on sulkeutunut

Palaan takaisin alkuun

Missä jumalat ovat syntyneet

Missä alkumyrskyt ikuisesti raivoavat

Savuava peili, sulkakäärme

Puhalla tuulesi polttava raunioiden ylle

Luunkerääjä, tuhonluoja

Nosta minut tuhkasta, uudelleen rakenna

Elementit kutsuu luokseen

Tuli, vesi, ilma ja maa

Luunsirpale kerrallaan

Jäisellä tulellaan korventaa

Maan mudasta, elämän muistosta

Kivusta ja kaipuusta

Vihasta tuulen kantamasta

Hän muokkaa ihmisen kuvakseen

Bajo un cielo vacío

A la playa desierta del antiguo mar

Solo el polvo se mueve sobre los escombros

Solo la oscuridad respira ya

el circulo se ha cerrado

volveré arriba

Donde nacieron los dioses

Donde las tormentas iniciales rugen para siempre

Espejo ahumado, serpiente emplumada

Sopla tu viento sobre las ruinas en llamas

Recolector de huesos, destructor

Levántame de las cenizas, reconstruye

Los elementos lo invitan

Fuego, agua, aire y tierra

Fragmento de hueso a la vez

El helado será reemplazado

Del barro de la tierra, del recuerdo de la vida

Dolor y anhelo

Ira por llevar el viento

Edita a la persona a su imagen.