Kuoleman Kylmä Ikuisuus - Azaghal

Syvimmässä kuiluista;

Pimeimmässä onkaloista

Kasvavat mustimmat kukat

Tuhon ja ihmisvihan

Ei enää mitään jäljellä

Ei mitään minulle täällä

Kylmimmässä maailmoista

Mustimmassa sydämmista

Kasvaa uusi, syvempi suru

Uuddenlainen melankolia

Kieppuvat usvat nielaisevat minut

Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani

Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun

Kutsuvat mukaansa

Kuoleman valtakuntaan

En tunne kaipunta, en katumusta

En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa

Olen yläpuollella kiuun ja pelon

Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa

Kaaoksesta kaaokseen

Uusi järjestys nousee tuhkasta

Uusi maailma, uusi jumala

Kuningas saatana!

en lo más hondo de las brechas;

En las cavidades más oscuras

Las flores más negras crecen

La destrucción y el odio humano

No queda nada

nada para mi aqui

En los mundos más fríos

En lo más oscuro de los corazones

Un dolor nuevo y más profundo crece

Un nuevo tipo de melancolía

Las nieblas arremolinadas me tragan

Los vientos helados del infierno están sacudiendo mi alma

Las frías uñas de la muerte te atrapan así

Invitar

Al reino de la muerte

no siento añoranza, no me arrepiento

ya no siento ansiedad, ni dolor

Estoy encima de la estufa y con miedo

Soy igual a la muerte con el frio siempre nuevo

Del caos al caos

El nuevo orden resurge de las cenizas

Un nuevo mundo, un nuevo dios

¡Rey Satanás!