Ex Nihilo - Azaghal

Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen

Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus

Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan

Tulen hahmossa paratiisin käärmeen

Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon

Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun

Seitsemän tietä

Seitsemän jokea

Sielujemme yöhön

Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen

Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa

Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen

Tulen hamossa rakastajasi

Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista

Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään

«Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi

Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa»

Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi

«Minä olen ensimmäinen ja viimeinen

Kunnioitettu ja halveksittu

Minä olen huora ja pyhä

Vaimo ja neitsyt

Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää

Minä olen nimeni kaiku»

Siete devastaciones, la oscuridad nocturna de nuestras almas

El vacío de Dios contenido en el universo

Vengo en forma de lobo, vengo en forma de león

Vengo en forma de serpiente del paraíso

Rasgando y triturando el velo de mentiras

Un manto de silencio negro cubriéndolo todo.

siete caminos

siete ríos

A la noche de nuestras almas

Siete caminos, todo para perderse

Sólo un país desierto habitado por fantasmas

Vengo en forma de hombre, vengo en forma de enemigo

yo sere tu amante

Los siete ríos que brotan del paraíso

Envenenando corazones con su hipocresía

«Como esta sangre no volverá a ti

Tú tampoco puedes acercarte más a Dios »

Escucha la palabra celestial, el evangelio del vacío

«Soy el primero y el último

Respetuoso y despreciado

soy puta y santa

esposa y virgen

Soy un silencio que no se puede entender

Soy el eco de mi nombre »