Filosofi - Azaghal

Minä katselin sisään filosofin taloon

Katsoin, ja ymmärsin

Maailma on lopussa

Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus

Ei jää kiveä kiven päälle

Ei tähteä taivaalle

Ei runoa, ei yhtään laulua

Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys

Kylmä ja loputon

Maailmani yössä kirjan peton

Minä rakennan sinut aina uudelleen

Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran

Minä katselin sisään filosofin taloon

Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän

Ja minä aavistin kuoleman varjon

Lopun läheisyyden

Yön laskeutuvan ikuisuuden

Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin

Maasta nousee usva uuden surun

Ja kastelee kuole van maan

Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut

Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut

Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi

Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi

Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus

Ja minun on sota, ja minun onkosto

Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne

Sillä elämä on vain pilkkalaulu

Miré dentro de la casa del filósofo

Miré y entendí

el mundo se acabo

Sobre los frágiles pilares se levanta la eternidad

No queda piedra encima de la piedra.

Sin estrellas en el cielo

Sin poema, sin canciones

Solo una eternidad vacía e indescriptible

Frío e interminable

Mi bestia del libro de la noche mundial

siempre te reconstruire

Sólo para destruirte una vez más

Miré dentro de la casa del filósofo

Sentí el día más fresco, la noche más tranquila.

Y adiviné la sombra de la muerte

El final de la vecindad

La noche de la eternidad descendente

Más oscuro que nunca

De la tierra se eleva una niebla de nuevo dolor

Y regando la tierra moribunda

He venido de la guerra, me he levantado del caos

He desafiado a los dioses, he vencido a la muerte

Yo soy el elemento: tierra, aire, fuego, agua

Un espíritu errante del canto, un filósofo, un apocalipsis

Y tengo el mundo, y mi eternidad

Y tengo guerra, y tengo venganza

Burladores sospechosos, que la peste caiga sobre vosotros

Porque la vida es solo una burla