Luutarha - Verjnuarmu

Ee tähän vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen

Luutarhaan outtamaan viijään arkku vaenajan tuoreen

Muanpovveen piäsöövät kuhan noosoo tookoheinät

Jiä tuakse kuuraset, kylymät kiviseinät

Luutarhasta poes, povveen muan piästävä oesj'

Aakee arkut, herree ruatokansa

Vuan eepä nuo arvoo vaenajia olevansa

Luutarhasta levon jäläkeen parraan elon

Tulloo väkkee tuomaan kuolemanpelon

Lähtöö kukkii kottiisa muistamatta männeitä

Pihhoehisa piästyä ee huoli rakkaat heitä

Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa löytää

Liekit mustat syvämmiin syttyy ja vihasa näättää

Ee este año no escaparé de la tala de la corteza de Mua

Al esqueleto para sacar el ataúd del banquillo fresco

La perca del lucio en Muanpovvee noosoo tomó el heno

Está sostenido por paredes de piedra escarchadas y regordetas.

Tienda de poesía, agua de mama

Cofres Aakee, gente de comida herree

No creo que valoren a los enemigos.

De la carne al resto de las huellas de la barba de la vida

Tulloo obliga a traer el miedo a la muerte

Salida florece en casa sin acordarse de los pinos

Pihhoehisa se adhieren a ee preocupación queridos

El luto se derrumbará cuando se encuentre el plato de ciruelas pasas.

Las llamas de los negros se profundizan y la ira grita