Samarialainen - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Kauan sitten tai kauemmin

Kerjäläisen tapasin

Kuin koira apua anoi

Silloin nousi mieleeni

Yltäkylläinen kotini

Hyvä puoli minussa sanoi:

«vaikka jakaisit kaikkesi

Päästäisit hänet pöytääsi

Silti sinulle kylliksi jää»

Muistan viime sanansa:

«en voi mitään korvata

Mutta taivas kaiken hyvittää»

Niin paikalta pakenin

Rakkaitten luo

En kerjäläisiä sentään

Kotiini tuo

Ja onneni käsitin

Näin miettien:

«laupias olen vaan en

Samarialainen»

Monta vuotta myöhemmin

Kuolinvuoteella makasin

Kun kolme enkeliä näin

Uskoin: vievät taivaisiin

Minut sinne johdettiin

Missä kaikki kääntyy nurinpäin

Kuin koira nyt vaellan

Helvetissäin

Pimeästä kuljen

Pimeään päin

Ja kiemurtaa käärmeet

Kuiskuttaen:

«sinä et ole mikään

Samarialainen»

Hace mucho tiempo o más

conocí a un mendigo

Como un perro pidiendo ayuda

Fue entonces cuando me vino a la mente

Mi hogar abundante

El lado bueno de mí dijo:

«Aunque compartas todo

Lo dejarías fuera de tu escritorio

Todavía tienes suficiente »

Recuerdo sus últimas palabras:

«No puedo reemplazar nada

Pero el cielo lo compensa todo»

Así es como escapé

a los seres queridos

Aunque no soy mendigo

eso me lleva a casa

Y me di cuenta de mi suerte

Pensando así:

«Soy misericordioso pero no

Samaritano"

Muchos años después

me acosté en el lecho de muerte

Cuando los tres ángeles lo vieron

Creí: llévame al cielo

me llevaron allí

Donde todo se pone patas arriba

Como un perro ahora camino

Infierno

voy a salir de la oscuridad

En la oscuridad

Y torcer las serpientes

Susurro:

"No eres nadie

Samaritano"