Lintu - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

tuskin tunnen häntäja kuitenkin

tulin häntätapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan

tämäyöon minulle viimeinen

kuulen hänen sanovan

olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteähaluan

sinätiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minäkin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin

hän vieläjatkaa kyynelet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitääkättäni tiukasti kädessään

ja sanoo silmiin katsoen…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä

joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni

varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinäsamassa silmiähäikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeäpuhtaan valkoista

minäpidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minäpaikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vieläja muistelen

hänen viime sanojaan

niitäpuoliääneen toistelen

kun hän on mennyt menojaan…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

aunque apenas conozco la cola

vine a verlo

ella es muy hermosa aun mas

cuando voltea a mirarme

esta es mi ultima noche

lo escucho decir

soy una persona enferma y cansada

y por eso quiero irme

ya sabes algo de la vida

algo que yo también sé

cuando te atreves a dejar de tener miedo

el paraíso te recuperará

aun sigue con lagrimas en los ojos

enfatizando cada palabra

me sostiene firmemente en su mano

y dice en los ojos...

no me arrepiento de ninguno de los que encerré en mis brazos

yo mismo amaba

los lloro a todos

pasado el cual pasé

que esquivé y huí

mientras me acerque al hombre

me encontré cerca

pero si yo mismo

vigilado y salvado

Inmediatamente me perdí y me enfrié.

su mirada se apaga, suspira

su agarre falla

al mismo tiempo deslumbrante

y la ventana de la habitación se abre

cuando lo miro de nuevo, cambió

hay un pájaro frente a ti

y un pájaro de blanco puro

lo tengo en mi mano

el pájaro sube y ya vuela en vuelo

me quedaré solo

el personaje llega a las alturas del cielo

la habitación tarareando su vacío

Me quedo quieto y recuerdo

sus últimas palabras

repito a media voz

cuando ha ido a sus gastos...

no me arrepiento de ninguno de los que encerré en mis brazos

yo mismo amaba

Lloro a todos aquellos por los que pasé

que esquivé y huí

mientras me acerque al hombre

me encontré cerca

pero si me protegiera y me salvara

Inmediatamente me perdí y me enfrié.