Kanssas minne vaan - Lauri Tähkä

Sä oot niin kaunis kesämekossa

Hymyillen säteilet

Taidat tietää…

Että mä siitä sussa tykkään kun kujeilet

Sitä vaan toiset ei nää

En kysy minne ollaan menossa

Sinäkään tiedä et

Me vaan mennään

Mä uskon aina suuriin ihmeisiin

Sattumiin

Kunhan vaan tietä riittää

Eikä se haittaa vaikkei kukaan nyt kyytiin meitä ottaiskaan

Loputtomasti näillä teillä me yhdessä liftataan

Ja mä toivon että matka tämä ei päättyis milloinkaan

Toisillemme luvataan en takaisin käänny katsomaan

Ja mä lähden sinun kanssas kahdestaan vaikka minne vaan

Emme ketään odota, ei meitä jää kukaan oottamaan

Toiset kai rikki menee jäämällä

Toiset kai vahvistuu kun vain lähtee

En tiedä mihin minä kuuluisin

Entäpä mihin sä tahdot kulkee

Vadelma maistuu huulikiillossas

Kiusaten suutelen sua niskaan

Yö aurinkoinen sumu lainehtii

Kävellään hiljalleen

Kohti aamuu

Eikä se haittaa…

Ja mä toivon…

Te ves tan hermosa con un vestido de verano.

Irradias con una sonrisa

Creo que usted sabe…

Que me gusta cuando bromeas

Eso es lo que otros no ven

No estoy preguntando a dónde vamos

tu tampoco sabes

solo vamos

Siempre creo en los grandes milagros.

Coincidentemente

Mientras haya suficiente camino

Y no duele que nadie nos recoja ahora

Sin fin en estos caminos estamos haciendo autostop juntos

Y espero que este viaje nunca termine

Nos prometen no volver a mirar

Y yo iré con ustedes dos donde quiera que vayan

No estamos esperando a nadie, nadie nos está esperando.

Supongo que otros se romperán al quedarse.

Supongo que otros se vuelven más fuertes cuando te vas

no se a donde pertenezco

Y donde quieras ir

La frambuesa sabe a brillo de labios

Bromeando, beso su cuello

La noche es soleada con niebla.

Caminemos despacio

hacia la mañana

Y no duele...

Y yo espero…