Peltoniemen Hintriikan surumarssi - Lauri Tähkä

On suo, pitkospuut

Tienä on vain pitkospuut

Ja ne vie luokse töllin harmaan

Töllin huolen harmaan

Pois on asukas

Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden

Osakseen sai köyhyyden

Vierahaks joskus hallan varmaan

Joskus hallan varmaan

Nyt on huoli pois

Lopun saivat puute ja huolet

Maiset vaivat

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Ja onni ihmeellinen vasta

Onhan Hintriikasta

Päästä jälleen kuulemaan

Miten veisataan

Niin harvoin tänne tuolta

Hallaiselta suolta

Köyhä joutaa lähtemään

Leipäkiireiltään

Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran

Kastejuhlaan Herran

Jäi jo kauas taa

Aika leikin, nuorena kirkkoon sitten veikin

Mies, rakas Peltoniemen Hintriikan

Ei elä onni hallasuolla

Siellä kukka kuolla

Tahtoo ennen aikojaan

Kesken nuoruuttaan

Niin myöskin päivä koitti

Jolloin kellot soitti

Puolisolle Hintriikan

Hetken muutaman

Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan

Töllin huolen harmaan

Pois on asukas

Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hay un pantano, árboles largos.

Solo hay árboles largos en el camino.

Y te llevarán al gris

llené mi gris

El niño es un residente.

El granero está desierto y las paredes cubiertas de musgo.

Se llevaron a Peltoniemi Hintriika

se metió en la pobreza

se metió en la pobreza

Probablemente a veces me congele

A veces estoy frustrado

Ahora la preocupación se ha ido

El final y las preocupaciones habían terminado.

dolencias de los hombres

Se llevaron a Peltoniemi Hintriika

Y la felicidad es maravillosa solamente

es Hintripa

Llegar a escuchar de nuevo

Como cantar

Muy rara vez aquí

Del pantano gris

Los pobres tienen que irse

De sus juncos de pan

Mamá le trajo a su pequeño Hintriikka una vez

bautismo del señor

el estaba muy atras

Hora de jugar, cuando era joven iba a la iglesia

Hombre, querido Peltoniemi Hintriikan

No hay felicidad en la escarcha.

Allí morirá la flor

Quiere antes de tiempo

En medio de su juventud

Así llegó el día

Fue entonces cuando sonaron las campanas

Para la esposa de Hintriikan

Unos instantes

El destino del pantano y el desfiladero se volvió gris.

llené mi gris

El niño es un residente.

El granero está desierto y las paredes cubiertas de musgo.

Se llevaron a Peltoniemi Hintriika