Minä Elän - Kuolemanlaakso

Kun minä synnyin tähän maailmaan

Aamun säkeet heijastuivat nurmen

Kasteeseen kuin tuhat kiiluvaa silmää

Vuoret kietoivat minut syliinsä ja suojasivat sateelta

Kunnes vaivuin syvemmälle

Tähän mustaan painajaiseen

Uneen, josta ei voi herätä

Joet hukkuvat hiekkaan

Ja minä kaipaan vettä

Tervetuloa kuoleman laaksoon

Alla tähtien iästen

Sydän hyytävä sykytti, sysimusta

Leimu silmistään sirisi

Lauloi loitsua ikuisen piinan

Sielusi on kuin särkynyt peili

Yhdet kasvot, tuhat heijastusta

Hauras kuin hiutale on ihmismieli

Joka ei itseään tunne

Tahtosi olkoon ruumiisi vanki

Iankaikkisesti

MINÄ TUNNEN PELKOSI JA SYVÄT SALASI

MAISTAN KATKERUUTESI JA VERIVALASI

KADOTETTU OLKOON VALTAKUNTASI

Luopio!

TAPAHTUKOON SINUN TAPPIOSI

OLKOON KÄÄRMEENKIELI TUHOSI

VOIT IKUISESTI JUOSTA

MUTTA ET ITSEÄSI PAETA

Mikään ei ole säälittävämpää

Kuin narsisti, joka itseään vihaa

Kuulkaa tämä vihan virsi

Polvistukaa!

Sisiliskona sihisit

Sinä murhemykkä matonen

Eksyksissä!

Nyt laulaa kuoro kadotuksen

Jäätyköön hyinen veresi

Sammukoon poltto povesi, ikuisesti

Kirvotkoon kyyt korpitielle

Alle tähtien iäisten

Sinä kuihdut

Minä elän

Näin murtuu liha alla terän

Cuando nací en este mundo

Los versos de la mañana se reflejaban en la hierba

Ser bautizado como mil ojos chispeantes

Las montañas me envolvieron en sus brazos y me protegieron de la lluvia

Hasta que cavé más profundo

A esta negra pesadilla

A un sueño del que no puedes despertar

Los ríos se ahogan en la arena

Y echo de menos el agua

Bienvenido al valle de la muerte

Debajo de las edades estelares

Latido escalofriante del corazón, negro

El sello crujió en sus ojos.

Cantó el hechizo del tormento eterno

Tu alma es como un espejo roto

Una cara, mil reflejos

Frágil como un copo es la mente humana

Quien no se conoce a si mismo

Que tu voluntad sea prisionera de tu cuerpo

Para siempre

CONOZCO TUS MIEDOS Y TUS SECRETOS PROFUNDOS

PRUEBO TU AMARGURA Y PECHO

QUE SE PIERDA TU REINO

¡Apóstata!

SUCEDE TU PÉRDIDA

QUE LA SERPIENTE TOME DESTRUIR

PUEDES POR SIEMPRE LA TIRA

PERO TU NO TE ESCAPAS

Nada es más patético

Como un narcisista que se odia a sí mismo

Escucha este himno de ira

¡Ponte de rodillas!

Como guerrillero apuntarías

Tu alfombra asesina

¡Piérdase!

Ahora el coro canta de pérdida

Deja que tu sangre helada se congele

Extinguir el agua ardiente, para siempre

Deja que el hacha cabalgue sobre el barranco

Bajo las estrellas durante años

te marchitas

yo vivo

Esto rompe la carne debajo de la hoja.