Kalmoskooppi - Kuolemanlaakso

Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa

Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani

Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt

Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni

Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani

Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa

Silmät muurattuina näen yhä selvemmin

Täällä ei ole minulle mitään

En jaksa elää

En tahdo kuolla

EI!

EI!

EI!

Päästäkää pois!

En jaksa elää

En halua kuolla

EI!

EI!

EI!

Viekää se pois!

Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku

Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa

Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson

Synnyn joka yö uudestaan

Arrastro mi cuerpo por la playa de arena negra

Las extremidades ensangrentadas rascan mi piel pálida

Olas de la mente, tormentas mentales como huracanes

Desgarrando la playa, salpicando a santa dentro de mí

Aprieto los dientes en mi pecho, la sepsis en mi carne

Me arrastré hacia el reino de las ardillas.

Con mis ojos enmascarados, puedo ver más y más claramente

No hay nada aquí para mí

no puedo vivir

no quiero morir

¡NO!

¡NO!

¡NO!

¡Salir!

no puedo vivir

no quiero morir

¡NO!

¡NO!

¡NO!

¡Llevatelo!

La pluma del pájaro emplumado vuelve en morado

Enciende las almas hasta donde las gargantas cargan sus canciones

Veo las ardillas levantarse mientras miro el fuego crepitante

vuelvo a nacer cada noche