Vanha salakuljettaja Laitinen - Juha Vainio

Vanha salkuljettaja Laitinen

Takaa makasiinien hiipii vilkuillen

Silmillä on lakin lippa

Nenänpäässä jäinen tippa

Murhemietteet täyttää miehen sydämen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa

Bisnekset ei millään luista

Kukaan Laitista ei muista

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen

Kuinka ennen yksin aivana

Ajoi Viroon aavelaivan

Pullopostin kotimaahan rahdaten

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa

Tarkka tutka tullimiehen

Taittaa matkan puolitiehen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Taakse makasiinien kulkee nyyhkien

Lestin viimeisen hän heittää

Lumi laitureita peittää

Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Täytyy torille kai mennä myymään kalaa

Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Tässä vaiheessa aina herään

Ja lasken laiturille tai tipun möljältä

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa

Häipyy taakse makasiinin

Vanha tuntija tuo viinin

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Viejo prestamista Laitinen

Detrás de las revistas se arrastra, parpadeando

Los ojos tienen una gorra.

Un goteo helado en la punta de la nariz.

Pensamientos de dolor llenan el corazón de un hombre

El pasado nunca volverá

Ya no es una buena idea llevar en secreto ahora

los negocios no funcionan

Nadie recuerda a Lait

El pasado nunca volverá

Viejo contrabandista Laitinen

aun recuerdo bien esa epoca

Cómo antes solo

Condujo un barco fantasma a Estonia

Estás cobrando por Pullopost a tu país de origen

El pasado nunca volverá

El anciano probablemente necesite cambiar su campo pronto.

Radar preciso del aduanero

Dobla el viaje a la mitad

El pasado nunca volverá

Viejo contrabandista Laitinen

Sollozando va detrás de las revistas

Él tira lo último de lo último

La nieve cubre los muelles

Un rastro de lágrimas se congela en un proyecto frío

El pasado nunca volverá

Debo ir al mercado a vender pescado.

Durmiendo en la grúa, la gaviota sigue vigilando al cocinero del barco.

El pasado nunca volverá

En este punto siempre me despierto

Y aterrizaré en el muelle o caeré de la pared

El pasado nunca volverá

Los recuerdos dan consuelo solo al presente

Desaparece en la parte trasera del almacén.

Un viejo conocedor trae vino

El pasado nunca volverá