Vala Pedolle - Horna

Veri herättää minut jälleen

usvan noustessa tuhkasta

Myrskyn äänien tervehdykset hiljaisuuden pirstoavat

Tätä paikkaa ei tunne kukaan

mutta pelkonsa tunnustavat

Ristinkantajat vaivatta riivaan kuvilla heidän kauhuistaan

Avaan mustan arkkuni ja nousen syleilyysi

öisen raikkaan ilman ja pakkasen kirpeyteen

Sisimpääni ravistaa tämän pimeyden viehätys

Mestarimme lupaukset ikuisuudessa kaikuvat

Kohtalonne on ennustettu

kaiverrettuna lihaanne

Teljettyinä kuin rotat loukkuun

suuren pedon armoille

Nämä huoneet tulvivat vihaa

Täällä elävät sielujen huudot

Veri herättää kaiken jälleen kylmään loistoon uljaaseen

La sangre me vuelve a despertar

como la niebla se levanta de las cenizas

Los sonidos de la tormenta rompen el silencio

Nadie conoce este lugar

pero reconozcan sus miedos

Los cruzados atormentados sin esfuerzo con imágenes de sus horrores.

Abro mi pecho negro y me levanto a tu abrazo

la amargura del aire fresco y la escarcha de la noche

Mi estremecimiento interior es el encanto de esta oscuridad

Las promesas de nuestro maestro resuenan para siempre

Tu destino ha sido predicho

grabado en tu carne

Escondidos como ratas atrapadas

a merced de la gran bestia

Estas habitaciones están inundadas de ira.

Los gritos de las almas viven aquí

La sangre despierta todo de nuevo a la fría gloria de los valientes