Hel - Horna

Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta

Ollut Pohjolan myrskyissä.

Maillani ei

Paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen

Kuutamoineen.

Lumimainen jää, kylmä peili

Kauniimpaa ei olekaan.

Lumen peittämät rinteet

Laakeat ja metsät… Rakkainta

Minulle

Joka yö laulavat lapseni minulle kuun

Hymnejä, ulvovat sen kauneutta.

Silmäni

Lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä

Ylväänä vaeltaa.

Turinsissa valtakuntani

Tunnetaan nimellä Hel.

Lumen, jään ja

Pakkasen ikuinen, muinainen maailma

Para siempre es el reino de mis inviernos malditos

Ha estado en las tormentas del norte.

no de mi lado

Brilla el sol mientras calienta, la noche es eterna

Con su luz de luna.

Hielo nevado, espejo frío

No hay nada más hermoso.

Pistas cubiertas de nieve

Llanos y bosques… Amado

A mi

Todas las noches mis hijos me cantan durante un mes

Himnos, aullando su belleza.

Mis ojos

Descansando en el paisaje invernal, mi alma en ellos

Vaga orgulloso.

En Turín, mi reino

Conocido como Hel.

Nieve, hielo y

El eterno y antiguo mundo de las heladas.