Nostalgia osa 1 - Hector

Mä ajassa oudosti liidän

Tää untako on vaiko ei?

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

Ja varjoni tunne mua ei

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö

Ja äitini lempeä niin;

Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;

Ne hetkessä pois pyyhittiin…

Mä sammaliin sirkuksen laitan

Ja kaarnasta teen mitä vaan

Mä pahvista leijani taitan;

Sen pilviin mä nousemaan saan…

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:

Joku maahan sen kaatanut on!

Nyt ennalta aavistaa voin joka sään

Talvet syksyiksi muuttuneet on

Tää kaipuuni menneeseen aikaan

Mua piiskaa ja kasvoille lyö

En uskoa tahtoisi taikaan

Josta muistuttaa vain joku yö…

Unet kummalliset minut menneisiin vie

Monet kasvoni peilistä nään;

Jossain kaukana kulkee se kultainen tie

Jota pysty en ymmärtämään…

Voin puristaa sormeni nyrkkiin

Myös lyödä ja murskata voin!

Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin

Yhä harvemmin hymyillä voin

Oi, missä on polkuni, missä on tie

Jonka reunalta mustikat hain?

Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie —

Maxi-Market on naapurinain

Mutta tiedän mä sen

Että ei ihminen

Yksin muuttaa voi kuin itseään

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen

Joka eilistä jää etsimään…

Extrañamente me conecto en el tiempo

¿Es esto un sueño o no?

Corro de un lugar a otro

Y no me siento como una sombra

Había aromas de pinos y de la noche de verano

Y mi madre es tan tierna;

Había aire salado y un cinturón de estrellas;

Fueron aniquilados inmediatamente…

Puse el musgo en el circo

Y hago cualquier cosa desde la corteza

Doblo mi cometa;

Lo tengo en las nubes...

Ahora hago un castillo de nieve y nos vemos en la mañana:

¡Alguien lo ha tirado al suelo!

Ahora puedo prever cada clima

Los inviernos se han convertido en otoños

Este es mi anhelo por el pasado

Mua azota y golpea en la cara

No creo que quiera magia.

Recuerdo de una sola noche...

Sueños extraños me llevan al pasado

Muchos me miran en el espejo;

En algún lugar lejano está ese camino dorado

que no puedo entender…

puedo pellizcarme los dedos

¡También bate y tritura la mantequilla!

Ahora me encuentro con las reglas abruptamente

Puedo sonreír cada vez menos

Oh, ¿dónde está mi camino, dónde está el camino?

¿Al borde de qué tiburón arándano?

Ahora ya no le llevo el pastel al vecino -

Maxi-Market está al lado

pero lo sé

eso no es humano

Solo puede cambiar como uno mismo

A través del infierno sé pasarlo

Cada ayer queda por buscar…