Olen hautausmaa - Hector

Nyt siitä vuosia jo on, kun itkin kuutamoon.

Kuu on miehitetty, itsekin mä muuta oon.

Mä olen karvainen mies, mä olen hautausmaa.

Mä oon siipirikko, kuljen taaksepäin.

Mä olen menevä mies, mä olen historiaa.

Mä oon siipirikko laput silmilläin.

Mä olen kasvoton mies, mä pelkään paljastajaa.

Se kuusikymmenluvun alku oli rautainen,

Vaikka tyttö oli rinnoiltansa lautainen.

Niin siitä sanottiin, Elvistä janottiin,

Ja niin limbon suuren ali kuljettiin.

Mun sormi ihoa sai ja vähän isommat nai.

Ja niin aivot maailmalta suljettiin,

Ja sitten minäkin sain, nyt koko maailmaa nain.

Nyt aika pysähtynyt on, ja katson kuutamoon.

Kaikki seisoo, nyt mä miehen kylkiluuta oon.

Mä olen loputon yö, mä olen kirjallisuus.

Mä oon Jeesus-lapsi ilman Mariaa.

Mä olen aikojen työ, mä olen Raamattu uus.

Laulan yöhön kuutta uutta aariaa.

En pelkää historiaa, mä olen hautausmaa.

Han pasado años desde que lloré a la luz de la luna.

La luna está ocupada, me cambio.

Soy un hombre peludo, soy un cementerio.

Soy un wingman, voy hacia atrás.

Soy un hombre que va, soy historia.

Tengo parches alados con mis ojos.

Soy un hombre sin rostro, tengo miedo de un revelador.

El comienzo de los años sesenta fue de hierro,

Aunque la niña tenía un plato en los pechos.

Entonces se dijo, Elvis tenía sed,

Y así fue llevado el gran bajo Limbo.

Mi dedo consiguió piel y jodió un poco más grande.

Y así se apagaron los cerebros del mundo,

Y luego lo entendí, ahora vi el mundo entero.

Ahora es el momento de parar, y estoy mirando la luz de la luna.

Todo está de pie, ahora tengo una costilla de hombre.

Soy una noche interminable, soy literatura.

Soy un hijo de Jesús sin María.

Soy la obra de los siglos, soy la nueva Biblia.

Canto seis arias nuevas en la noche.

No le tengo miedo a la historia, soy un cementerio.