Takaisin Narniaan - Hector

Linnanpihaan tuulee, satyyrit on vieneet aamun pois

Ja ruusupensaat kuihtuu hiljaa pois…

Kasvottomat luulee, että lehden noin vain kääntää voi

Päiviin jotka puille sielun loi…

Tuule tuuli aikain taa, käy metsään viimeiseen!

Nosta pinnan alta maa, jonka kätkit eiliseen…

Eiliseen…

Senhän tietää kaikki nuo, nuo jotka kuusta valon juo

Ja aamun värit silmissään tuo maailmaan…

Tuntee polun jokaisen hän joka muistaa ajan sen

Kun ensi kerran löysi tiensä Narniaan…

…Aslan…

…Aslan…

…Aslan…

Linnanpihaan tuulee, portit hakkaa vasten toisiaan

Hiekkaan hukkuu kyynel toisinaan…

Kasvottomat luulee etteivät he enää milloinkaan

Löytää voisi tietään Narniaan…

…Aslan…

…Aslan…

…Aslan…

Hace viento en el patio del castillo, los sátiros se han llevado la mañana

Y los rosales se marchitan...

El sin rostro piensa que la revista está a punto de dar la vuelta

En los días que crearon el alma de los árboles...

Brisa de viento de vez en cuando, ¡ve al bosque hasta el final!

Levanta la superficie bajo la cual te escondiste ayer...

El dia de ayer…

Conoce a todos los que beben la luz de la luna

Y los colores de la mañana en sus ojos traen al mundo...

Conoce el camino de todos los que recuerdan el tiempo del mismo.

Cuando encontraste por primera vez tu camino a Narnia...

Lan Aslan...

Lan Aslan...

Lan Aslan...

El patio del castillo es sinuoso, las puertas se golpean unas contra otras

Las lágrimas a veces se ahogan en la arena…

Los sin rostro piensan que nunca más

Puede encontrar su camino a Narnia...

Lan Aslan...

Lan Aslan...

Lan Aslan...