Neitoperho - Hector

Raapaisin kynttilään valon

Vihreän, paljastavan…

Hyönteiset täyttivät talon

Näin aamun jo valkenevan…

Tuon valvotun yön aina muistan

Kun tuulee ja sua ikävöin

Sinun naurusi, laulusi muistan;

Ne mielessäin käy päivin, öin

Kun tuulee, ja sua ikävöin

Kuu ikkunan ohitse kulkee

Se varjot saa taas kasvamaan…

Yö syliinsä ihmisen sulkee

Joka jäänyt on odottamaan…

Olen sulkenut muistojen verhon

Ja aukaissut taas uudestaan…

Sinut vangitsin kuin neitoperhon

Oksa raapaisee taas ikkunaan

Ajan suuntaa en saa muuttumaan

Mä aukaisen kirjan ja suljen;

Nuo tiedot on vanhentuneet

Mä varjoni vierellä kuljen

On taulutkin haalistuneet…

Yli aikojen, merten mä kuulen

Sinun äänesi päivin ja öin…

Sinun laulusi, naurusi kuulen

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

Raspé la luz de la vela

Verde, revelador…

Los insectos llenaron la casa.

Vi el amanecer de la mañana...

Siempre recordaré aquella noche supervisada

Cuando hace viento y añoranza

recordaré tus risas, tus canciones;

Pasan por mi mente día y noche

Cuando viento, y te extraño

La luna pasa por la ventana

Hace que las sombras vuelvan a crecer…

La noche en sus brazos cierra a un hombre

¿Quién se queda a esperar…

he cerrado el velo de los recuerdos

Y reabierto…

Te capturé como una mosca doncella

La rama vuelve a arañar la ventana

No cambiaré la dirección del tiempo.

Abro el libro y lo cierro;

esa informacion esta desactualizada

Estoy caminando al lado de mi sombra

Las pinturas se han desvanecido...

Con el tiempo, los mares que escucho

Tu voz día y noche…

Escucho tus canciones, tu risa

Cuando el viento, y te extraño...

Cuando el viento, y te extraño...