Heinäpellolla - Hector

Päivänä kuuman heinäkuun

Me istuttiin aivan lähekkäin

Ja juotiin kahvit kahden aikaan…

Ylitse suuren koivupuun

Mä ilmassa kummallista näin

Ja vannon: uskonut en taikaan…

No, sieltä se saapui kuitenkin

Ja heinältä tuoksui kaikki maa

Ja kahvin jälkeen käytiin työhön…

Seipäille heinää heittelin

Ja rauhassa päätin odottaa

Tää päivä että joutuis yöhön…

Niin päättyi työ ja alkoi yö

Ja jostain kummasta hänkin saapui samaan aikaan.

Kun päättyi yö ja alkoi työ

Niin jostain kummasta syystä uskoin siihen taikaan.

Rakkaus alkaa juuri niin

Aika jos sattuu kohdalleen

Kun aistii tietynlaiset tuoksut…

Ehkä se alkaa juuri niin

Vuodesta vuoteen uudelleen…

Alkavat… tietynlaiset juoksut…

En un caluroso día de julio

nos sentamos muy juntos

Y tomamos café a las dos...

Sobre el gran abedul

vi algo raro en el aire

Y lo juro: yo no creía en la magia...

Bueno, de ahí es de donde vino, aunque

Y toda la tierra olía a heno

Y después del café nos fuimos a trabajar…

Tiré heno en las paredes

Y en paz decidí esperar

El día que caería en la noche...

Así terminó el trabajo y comenzó la noche

Y de alguna manera llegó de ambos al mismo tiempo.

Cuando terminó la noche y comenzó el trabajo

Entonces, por alguna extraña razón, creí en esa magia.

Así es como comienza el amor.

Tiempo si sucede que es correcto

Cuando hueles ciertos olores...

Tal vez así es como comienza

Año tras año otra vez…

Comienza... ciertos tipos de carreras...