Eurooppa - Hector

Syksy riisuu puut ja sinut

Talvi pukee rakkauden lämpöpukuun

Sulkee sen huoneisiin, paksujen verhojen

Kaihdinten taa, silmistään

Varjot putoaa yli kadun

Tuuli tehokkaasti vie pois turhaa kamaa

Istutko vieläkin ikkunan ääressä

Turtana oudoksuen rajoja meidän

Ja mahdollisuuksia muistin ja unohduksen?

Ja joka kevät

Joka ikinen kevät

Saat kaiken tuulettaa!

Sä olet Varsova ja itket

Pelko pukee ystävyyden mantteleihin

Sä olet Eurooppa, sä pelkäät!

Aika pukee luottamuksen valheen hurstiin

Ja häätää sen leireihin, panssariverhojen

Kaihinten taa silmistään

Ja auringonpaisteessa, keskellä päivää

Ne kiillottaa pistimiään

Ja uusi kevät

On yhä talvempi kevät!

Ja joka ikinen sydän

On yhä tyhjempi sydän —

Ja joka ikinen käsi

Yhä kovempi käsi

Sä olet maailma, sä elät

Uutiset ei ruoki, vaan syö sinun lihaa

Ahmii sun rintaasi

Iskee sun suontasi

Sydäntä vieroksuen

El otoño desnuda los árboles y tú

El invierno viste un traje abrigado

Lo cierra a las habitaciones, con gruesas cortinas.

Detrás de las persianas, fuera de la vista

Las sombras caen al otro lado de la calle

El viento se lleva efectivamente las cosas innecesarias.

¿Sigues sentado junto a la ventana?

Turtana extrañamente limita nuestras fronteras

¿Y las posibilidades de la memoria y el olvido?

Y cada primavera

Cada primavera

¡Consigues que todo se ventile!

Estás en Varsovia y estás llorando.

El miedo se pone los mantos de la amistad

¡Eres Europa, tienes miedo!

El tiempo pone la mentira en la mentira

Y desalojarlo de los campamentos, la armadura

Persianas detrás de sus ojos

Y bajo el sol, en medio del día

Pulen sus pinchazos

Y una nueva primavera

¡Es una primavera cada vez más invernal!

Y cada corazón

Hay un corazón cada vez más vacío -

Y cada mano

Una mano cada vez más dura

Eres el mundo, vives

La noticia no alimenta, sino que come tu carne

Ahmii sol en tu pecho

El sol te golpea

destete del corazón