Aamukahvit - Hector

Enemmän kuin luuletkaan tiedän

Elämää oon katsellut niin

Enemmän kuin luuletkaan siedän

Saat jäädä niinkuin silloin sovittiin

Ei kukaan näitä öitä viedä pois voisikaan

Ne loppuu kun me halutaan!

Voit säästää kyyneleet, et niitä muille soisikaan;

Ne runoon voit tallettaa…

Mä lehden sisään työnnettävän kuulen;

Sen nostan, aukaisen ja hämmästyn!

Sen aikaisemmin lukeneeni luulen

Kuin muististani irtireväistyn…

Sä kahlaat juorupalstan sokkeloihin:

Kas vain!

— ja voi, kuulehan!

Ois hauska päästä noihin karkeloihin!

Mä sateen soisin alkavan…

On kahvi vielä hiukan liian kuumaa…

Näät kuolinilmoituksen tuttavan;

Tuo tieto pienen pääsi aivan huumaa

Et soisi minkään loppuvan…

On kesä aina, talvea ei koskaan!

En lunta, ei ikävää!

Sä tuhlaat rahas kaikenlaiseen roskaan

Et sitä voi selittää…

Más de lo que crees que sé

He visto la vida así

Más de lo que crees que puedo soportar

Puedes quedarte según lo acordado

Nadie podría quitarte esas noches

¡Se acaban cuando queremos!

Puedes guardar las lágrimas, ni siquiera las tocarás para los demás;

Se pueden depositar en el poema...

Escucho ser empujado hacia la revista;

Lo levanto, lo abro y me quedo asombrado!

Creo que lo he leído antes.

Como si me arrancaran de la memoria...

Te adentras en los laberintos de la columna de chismes:

¡Tumor!

- Y ¡ay, mira!

¡Sería divertido llegar a esas tomas!

empiezo a llover…

Hay café todavía un poco demasiado caliente...

Verás el aviso de muerte de un conocido;

Esa información poco se volvió bastante embriagadora.

No querrás quedarte sin nada...

¡Siempre es verano, nunca invierno!

No nieve, no me arrepiento!

Estás desperdiciando dinero en todo tipo de basura

No puedes explicarlo…