Laului ja arpii - Aste, Efu

Onks tää sitä taiteilijaelämää

Ku ensiavust herätään nenä ja kädet levällään

Mit-mit-mitä meilt vaaditaa

Eksyneit lapsia aikuisten maailmas

Se kertoo meiningistä crimesta

Efun kanssa tutustuttiin kesken joukkoflaidista

Seistiin omil jaloil, harmi vaan et tyhjän pääl

Kriminaalihuollon kriisiryhmästä

Nuorten asemilt, lähiöist ja lastareilt

Skidisti kieroonkasvaneit kaupungin kasvattei

Tai sama se on mistä mä oon kotosin

Ku samanlaisii porukoita löytyy joka kolkasta

En väitä etten ois vaihtamas päivääkään

En pysty palaamaan takas siks elän näin tänään

Opin läksyni, ehkä se on tervettä

Mun ei tarvi enää todistella mitään kellekään

Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on

Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo

Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan

Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa

Ne sanoo et on helppo kasvaa nuorena Suomes

Uutisankkuri hymyili leveesti Huomenta Suomes

Rimaa korotetaan, mitä sulta odotetaan

Munlaisist venattiin, et ne nuorena kuolee

Kovat kädet, lyhyet hermot

Mitä se kertoo, mulle kerrottii vaa se mitä mä en oo

En selviytyjä tai menestyjä

En yhtään mitään, mutten paennu sitä, juoksijat pakenee yhä

Liian syväl, etin kättä mihin tarttua

Otin muutoksen, ne tarjos tuomioo tai arkkua

Mut mä en leveile vaik tiedän miten satuttaa

Niin kädet on nyrkis taskus, on tarpeeks mitä katua

Taistellu pään sisäl, mä en haluu yhtään lisää

Soita suuta miten haluut, mä en kuule yhtään mitään

En yhtään mitään, eilinen sai jäädä

Tänään täällä, ne oli vääräs, mää selviydyin

Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on

Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo

Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan

Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa

Ku katon itteeni peilistä

Alkaa naamas näkyä jo aika monta eilistä

Hei, tää ei enää taida olla leikkiä

Mut sitä saa mitä tilaa

Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on

Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo

Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan

Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa

Así es la vida de un artista.

Cuando el socorrista se despierta con la nariz y las manos en el suelo

Qué-qué-qué se requiere de nosotros

Niños perdidos en un mundo de adultos

Dice el estado de ánimo del crimen

Efu y yo nos conocimos a través de un baile grupal.

Nos paramos sobre nuestros propios pies, es una pena que no salieras con las manos vacías

Del grupo de crisis de atención criminal

De estaciones juveniles, suburbios y niños

Los adultos torcidos de Skidisti no crecieron en la ciudad

O no importa de donde sea

Puedes encontrar grupos similares en cada esquina.

No digo que no cambiaría un día

No puedo volver por eso vivo así hoy

Aprendí mi lección, tal vez sea saludable

Ya no necesito demostrarle nada a nadie

Tú sabes lo que es, yo sé lo que es

Y a esta edad, ya has visto suficiente

No voy a volver allí, y no necesito

Esos tiempos viven en canciones y cicatrices

Dicen que es fácil crecer joven en Finlandia

El presentador de noticias sonrió ampliamente Huomenta Suomes

El listón está subiendo, qué se espera de ti

Les dijeron que no se muere joven

Manos duras, nervios cortos

Que dice, me dijeron lo que no soy

No soy un sobreviviente o un triunfador

Nada en absoluto, pero no estoy huyendo de eso, los corredores siguen huyendo.

Demasiado profundo, estaba buscando algo para agarrarme

Cogí el cambio, me ofrecieron fatalidad o ataúd

Pero no me contagié pero sé hacer daño

Entonces las manos están empuñadas en el bolsillo, hay suficiente de qué quejarse

Luchó dentro de mi cabeza, no quiero más

Sopla tu boca todo lo que quieras, no puedo escuchar nada

Nada de nada, ayer se dejó quedar

Hoy aquí, se equivocaron, sobreviví

Tú sabes lo que es, yo sé lo que es

Y a esta edad, ya has visto suficiente

No voy a volver allí, y no necesito

Esos tiempos viven en canciones y cicatrices

Me veo a mí mismo en el espejo

Un montón de ayeres están empezando a mostrarse en mi cara

Oye, supongo que esto ya no es una broma.

Pero puedes conseguir lo que pides.

Tú sabes lo que es, yo sé lo que es

Y a esta edad, ya has visto suficiente

No voy a volver allí, y no necesito

Esos tiempos viven en canciones y cicatrices