Kotiinpaluu - WÖYH!

Merele tähyää

löytömatkaajan pronssinen pää.

Hänen luultiin jo hukkuneen,

kunnes eräänä keväänä

riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Pöydissä supateltiin:

Miks lie ruumassa tyhjää niin?

Tuopit kurkkuihin kaadettiin.

Tuolit heiteltiin korkeuksiin.

Riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Kuningas tarjosi saaliista kultaa

ja tytärtänsä ainoaa.

Eivät kai riittäneet lunnaat,

vaihtui vain päivä seuraavaan.

Mirando al mar

la cabeza de bronce del explorador.

Se pensaba que ya se había ahogado,

hasta una primavera

regocijado, el héroe que volvió a casa fue celebrado.

Las mesas estaban servidas:

¿Por qué yacer en la bodega tan vacía?

Se vertieron ollas de gargantas.

Las sillas fueron arrojadas a las alturas.

El héroe que volvió a casa se regocijó, se celebró.

El rey ofreció el botín de oro.

y su única hija.

Supongo que el rescate no fue suficiente,

sólo cambió el día al siguiente.