Olkoon näin - Viikate

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään

Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin

Ja pilvilinnan jonne lentäisin

Pois siivistäni aika puhtauden vei

Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei

Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on

Mut vuodet jättää taakseen auringon

Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan

Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan

Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää

Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää

Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään

Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin

Ja itselleni lausun: «Olkoon näin»

Cuando en mi mente camino hacia el crepúsculo de la memoria

Así que mis mejores deseos llegan a su fin.

También tengo alas de mi juventud

¿Y adónde volaría al Castillo de las Nubes?

Me quitó un poco de limpieza las alas.

Y el castillo de nubes nunca se completó no

No hay sensación de noche juvenil, el día siempre es

Pero los años dejan atrás el sol

Tanto se espera, tanto se sueña

Solo quedan cenizas de nuestra llama

Ningún castillo de nubes será sostenible

Quien sabe esto, lo entiende todo.

Ahora en mi mente estoy caminando hacia el crepúsculo de la memoria

Y lo mejor de mis esperanzas se desvanecen

entiendo que ya estoy mirando hacia atrás

Y me digo a mí mismo: "Así sea".