Nämä Herrasmiehet - Viikate

He eivät sarviaan seinille maalaa

Ei heitä rujouttaan saa halaamaan

Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa

Kun eivät ujouttaan peittoon saa

Tai piiloon vahvaa ihmisvihaa

Ympärillään ilmanala misantrooppinen

Luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret

Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen

Kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkin

Sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon

Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin

Esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen

Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen

Vaik' olis arvokaskin tilaisuus

Kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus

Kaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

No pintan sus cuernos en las paredes

No deben ser abrazados.

y no en las aguas de las bulliciosas hembras

Cuando no se avergüenza de estar cubierto

O esconder un fuerte odio humano

Rodeado de un ambiente misántropo

Solo los registros fríos de un estado muerto arrojan confianza

No hay daño en tener razón o no

Solo las corrientes de la eternidad cantan de sus libros

Estos señores entre sí

No puedo soportar ni en sus sueños

Calienta los pies y la mente de Aato

Caminar hacia el cielo con los demás

Los gritos son pocos, al igual que los susurros

No hay lugar para que el club consiga este club

La mirada de Kolkko cierra la puerta a la conversación.

En lugar de una cortina, se cierran en una espesa cortina de humo.

Estos señores entre sí

No puedo soportar ni en sus sueños

Calienta los pies y la mente de Aato

Caminar hacia el cielo con los demás

Vertiendo la copa, sirviendo la copa para ellos mismos

Llevar una polea, polea desollada en el pasillo

seria una valiosa oportunidad

El odio humano se escucha sobre todo.

Todo se escucha, el oro cínico destila eternidad

Estos señores entre sí

No puedo soportar ni en sus sueños

Calienta los pies y la mente de Aato

Caminar hacia el cielo con los demás