Hanget - Viikate

Lumisen tien, korkean penkan

Kylmään kylkeen varovasti istuutuu

Siniset kasvot allapäin

Kohmeisiin kämmeniin hautautuu

Ei lämmitä käsiä palavat sillat

Sormien läpi valkoista maata

Tuijottaa katse etäinen

Roudan ja viiman välikössä

Yksin hymyilee itselleen

Taivasta kohti liekit saa

Sulkeutuvat väsyneet silmät

Hyinen viima vähitellen kaikkoaa

Lumisen tien, korkean penkan

Kylmään syliin viimein nukahtaa

Ei surevia jälkeen jää

Camino nevado, banco alto

Siéntate con cuidado en el lado frío.

Azul boca abajo

Está enterrado en sus palmas.

No calienta las manos quemando puentes

Dedos blancos a través de los dedos.

Mirando a la distancia

En el espacio entre la escarcha y la última

Solo sonríe para sí mismo

Puedes obtener llamas hacia el cielo.

Los ojos cansados ​​se cierran

La línea helada está desapareciendo gradualmente.

Camino nevado, banco alto

La vuelta fría finalmente se duerme

No queda pena