Aattoiltana - Viikate

Kynttilöistä lähtee hehku

Valo lämmin, havun tuoksuinen

Mut tuoksu tulee kauempaa

Leijuu takaa toisten ovien

Ja hämärtyvä aattoilta mieleen palauttaa

Kuinka kirkkaammin nuo

Toisten liekit kajastaa

Pimeässä talossa nyt

Istun ensi kerran yksinään

Ilakointi jäänyt on

Ei piiri pieni pyöri ympyrää

Ja missä itse kuusipuu on

Johon nyt taas sais

Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais

Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais

Lämmitä ei laatikot

Ei rusinatkaan luumukiisselin

Riisipuuron jäätyneen

Nyt verannalta sisään kiikutin

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa

Vaik parempi kun pysytellyt

Ois vaan paikallaan

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa

Vaik parempi kun pysytellyt

Ois vaan paikallaan

las velas brillan

Luz cálida, aroma de coníferas.

Pero el olor viene de más lejos

Flotando detrás de otras puertas

Y la víspera borrosa me recuerda

Que más brillantes esos

Las llamas de otros reflejan

En una casa oscura ahora

Por primera vez, estoy sentado solo

no queda jugada

Sin circuito con pequeños círculos giratorios.

Y donde está el abeto mismo

Dónde conseguirlo de nuevo

Mira, los ángeles blancos colgarían de las ramas.

Mira, los ángeles blancos colgarían de las ramas.

No calentar las cajas.

No es una ciruela pasa

Gachas de arroz congeladas

Ahora me balanceé desde la veranda

Y la almendra que queda en la garganta por fin se desprende

Incluso mejor que quedarse

Ois, justo en su lugar

Y la almendra que queda en la garganta por fin se desprende

Incluso mejor que quedarse

Ois, justo en su lugar