Aamulinnut - Viikate

Puuvanhus omeniaan kantaa

Silkkilehdet hennot suojanaan

Yölliset viitoissaan ovat

Saaneet piiloistaan pois

Taakse orapihlajaisen seinän vaanimaa

Katkeruuden viitta kuulaat peittää

Valkeatkin mukaan sullotaan

Saalis toiveen ylittää

Vaan on aika hyvittää

Teot pimeässä tehdyt

Minä muistan kaiken sen nyt, kun

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Vakka täysi ja kaksi puolillaan

Katumuksen puulle alas lasketaan

Vähin äänin katoaa vain heinäniityn lakoaa

Enää luvatta ei lainaa

Minä pääni muistan painaa, kun

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

El anciano de madera lleva una manzana.

Hojas de seda delicadamente protegidas

Las pesadillas en sus signos son

salió de su escondite

Detrás de la pared de espino al acecho

El manto de amargura que escuchas cubre

Los blancos también están siendo aplastados

La captura está más allá de la esperanza

Pero es hora de hacer las paces

Actos cometidos en la oscuridad

Lo recuerdo todo ahora que

cantando pájaros matutinos

y nos sentimos

cantando pájaros matutinos

y nos sentimos

cantando pájaros matutinos

Y nos sentimos malas personas

Vakka lleno y dos por la mitad

El árbol del arrepentimiento es bajado

El menor ruido desaparece solo cuando cesa el prado.

No más préstamos sin permiso

Recuerdo presionar mi cabeza cuando

cantando pájaros matutinos

y nos sentimos

cantando pájaros matutinos

y nos sentimos

cantando pájaros matutinos

Y nos sentimos malas personas

cantando pájaros matutinos

y nos sentimos

cantando pájaros matutinos

y nos sentimos

cantando pájaros matutinos

Y nos sentimos malas personas