Paranoid (11) - Pyhimys

Mä oon kyllästyny pohdiskeleen

Myin asunnon, ostin veneen

Suoraan roskiin postit menee

Pimee puoli esiin pilkisti, kiltisti ensialkuun

Mut sen hirtin vaik irvistin

Jos joku luulee, et joskus joku riittää

Nii ei ikinä, tuska on yhtä ku kipinä

Elämäni kuplassa, puhtaassa turvassa, autuaan turhassa

Ei mul oo mitään maalii

Tavotteena vaan hautaan arvoesineitä haalii

Tietoa sinne dementoituvaan kaaliin

Tuhannelle todistajalle näytän sit saaliin

Jos voisin lekalla lyödä tohon graniittiin loven

Että «Minä olen Mikko, tällainen olen»

Niin sen tekisin, ei tarvi kysyy kahesti

Ku jos en tipu kohta, hyppään jatkeeks tän trapetsin

Hirttäydy, niin petyt

Älä hirttäydy, niin petyt

Hirttäydy tai ole hirttäytymättä

Niin joka tapauksessa vaan petyt

Yritä jotain, niin petyt

Älä yritä mitään, niin petyt

Elä vittu täysil tai kuole tähän paikkaan

Niin joka tapauksessa vaan petyt

Petyt elämään

Mun ei tarvi todistella, et mä oon kova

Koska vittu mä en oo

Mut mä oon katkera, katala, kavala ja yllättävän sadistinen

Eli älä vittuile, joo

Mul on taskus pienet terävät teflonsakset

Ja kun sä lakanois lampaitas lasket

Nii mä ulvon sitä punasta kuuta

En osaa mitään muuta, mä en osaa mitään muuta!

Mä en oo erityinen, enkä erilainen

Mut en myöskään tarpeeks kypsä et toimisin sen mukaan

Sataa vaan, koska pilvet mua seuraa

Ukkostaa, mut ei kuule sitä kukaan

Ei kukaan tunne oikeeta mua

Saanko piraattipuolueelt apua

Oon feikki, fuula, ku jäljennös virolainen

Mä valehtelin kaiken

Valehtelin kaikille kaiken

Kaikki mitä sanoin oli paskaa

Kaikki mitä olin oli paskaa

Koska kaikki on paskaa

Yritän miellyttää niitä joita mä vihaan

Ja niitä joita muka vihaan, mä kadehdin

Niitä joita esitän kadehtivani, mä säälin

Ja ketä muka säälin, mä panin

Kaiken se vaatii, ku uskoo et on uskomaton

Aivan naatti, raukka, pieni sosiopaatti

Ja luoti lepää mutkassa

Kuolleessa kulmassa joku saa surmansa

Vuosi hiljasta, tunti meluu

Joku kaunis päivä mä vielä kuolen tähän liiotteluun

Ainoo todellinen kysymys elämästä painaa päätä

Tähänkö sen päätän?

Estoy cansado de reflexionar

Vendí el apartamento, compré el barco.

El correo va directo a la papelera

El lado oscuro salió mirando, amablemente al principio.

pero lo colgué

Si alguien piensa, a veces alguien no es suficiente

Así que nunca, el dolor es como una chispa

En la burbuja de mi vida, en pura seguridad, dichosa en vano

no pinto nada

El objetivo es llevar objetos de valor a la tumba.

Información sobre el repollo que se vuelve loco allí.

A mil testigos, se lo muestro a la presa

Si pudiera golpear una muesca en el granito

Ese «soy Mikko, así soy»

Así lo haría, no hay necesidad de preguntar dos veces

Ku, si no me caigo de inmediato, saltaré en este trapecio

Espera, estás decepcionado

No pases el rato, estás decepcionado.

Colgar o no colgar

Así que de todos modos, estás decepcionado

Prueba algo y te decepcionas

No intentes nada, te decepcionará.

Vive la mierda al máximo o muere en este lugar

Así que de todos modos, estás decepcionado

engañado a la vida

No tengo que demostrar que eres duro

Porque fóllame en oo

Pero soy amargo, katala, kavala y sorprendentemente sádico.

Así que no jodas, sí

Tengo unas pequeñas tijeras afiladas de teflón en mi bolsillo.

Y cuando pones tus ovejas, cuentas

Así que le aullo a esa luna roja

¡No sé nada más, no sé nada más!

No soy tan especial, y no soy diferente

Pero tampoco soy lo suficientemente maduro como para que no actúes en consecuencia.

esta lloviendo porque las nubes me siguen

Tormentas eléctricas, pero nadie las oye

Nadie se siente bien conmigo

¿Puedo obtener ayuda de la fiesta pirata?

Soy un fake, fuula, ku copy estonio

mentí sobre todo

Mentí a todos sobre todo.

Todo lo que dije fue una mierda

Todo lo que era era una mierda

porque todo es una mierda

Trato de complacer a los que odio

Y esos que supongo que odio

Aquellos de los que pretendo tener envidia, lo siento por

Y de quien me dio pena, puse

Todo lo que se necesita es creer que eres increíble

Simplemente ingenuo, cobarde, pequeño sociópata

Y la bala reposa en un recodo

En un rincón muerto, alguien es asesinado.

Un año de silencio, una hora de ruido

Un hermoso día todavía moriré por esta exageración

La única pregunta real sobre la vida es sacudir la cabeza

¿Ahí es donde yo decido?