6:05 - Pyhimys, Heikki Kuula

Mun silmäluomet on auki viel aamun puolel

Ja niis on alleviivaus, ku oon kirjottanu huolella

Kaukosäätimellä silmä, jalat tuoleil

Ja korvat kahvikupeil on kuurot kun kuolleilla

Nyt mul on aikaa valita joka sana

Se on luovinta luovuutta luopuu jostain hyvästä

Melkein paras on vaan pelkkä mustevana

Ja siks puristan viel paremmat sanamuodot mun kynästä

Tää on se hetki ku se balanssi on todellista

Ei oo mitään poleemista, mietitään vaan oleellista

Ne pienet omatunto-olennot mun olkapäillä pitää päänsä kii

Vaik kyl mä tykkään niistä molemmista

Tän viileen minuutin mä nään itteni selkeesti

Jalan alla taivas, takaraivos helvetti

Taskus servetti, siihen piirsin puutarhan

Mut skorpionit, varikset ja liskot turmelee mun harhan

Laulun aiheet aina skaalaan laidast laitaan

Taipuu vaikka aamuyöllä kuulen lohdullista haikuu vaan

Aurinko paistaa, helppoo on hymyillä

Viis seittemän viis, on seuraus syillä

Suruaan pikkupoika laulelee

Onnellinen mies ei lauluja tee

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Eilinen ei meiltä minnekään mee

Aika tuli tänne tänään jäädäkseen

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa

Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa

Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois

Ja kuus nolla kuus, enää unilaulut soi

Silmät sippaa, kippaa, unis antaa

Päivänjakso kantaa, tauko pitää antaa

Mä nollaan tapahtumat aamul takaperin

Finaalist alkueriin, kudit takas revolveriin

Kuus nolla viis, ei mielessä oo mitään

Posti palaa luukkuun, aurinko laskee takas itään

Kynä pyyhkii pois paperista musteen

Minä ja tyhjä arkki ollaan taas vastatusten

Itken sinne sen, ilmeisen, inhimillisen

Minkä siviilissä miehenä hillitsen

Vaikkei itkut auta levymarkkinoilla

Niin niska sanoo kiitos, kun saan kivet pois mun hartiolta

Koitan maalaa omaa kuvaa kevyesti meikattuna

Mut oon kun Van Gogh korva irti leikattuna

Mut se on vaan puolikuva, varjon puoli

Ei valonpuoli, istu skrivaan, vaik mä tarjoon tuolii

Tää on tekstii siitä, kun tekstii ei tuu

Runonpätkä ajalta, kun runosuoni nukkuu

Nauravat silmät ja naurava suu

Kurkkaa kulissien taakse, kun puheenaihe puuttuu

Suruaan pikkupoika laulelee

Onnellinen mies ei lauluja tee

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Eilinen ei meiltä minnekään mee

Aika tuli tänne tänään jäädäkseen

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa

Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa

Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois

Ja kuus nolla kuus, enää unilaulut soi

Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa

Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa

Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois

Ja kuus nolla kuus, enää unilaulut soi

Mis párpados todavía están abiertos por la mañana.

Y así hay un subrayado que he escrito con cuidado

Ojo con control remoto, pies en sillas

Y los oídos de las tazas de café son tan sordos como los muertos.

Ahora tengo tiempo para elegir cada palabra

Es la creatividad más creativa renunciar a algo bueno.

Casi lo mejor está entintado

Y es por eso que exprimo aún mejores expresiones de mi pluma.

Este es el momento en que ese equilibrio es real

No hay nada polémico, solo pensemos en lo esencial.

Esas pequeñas criaturas de conciencia sobre mis hombros mantienen la cabeza baja

Aunque me gustan los dos

Puedo verme claramente durante ese minuto genial

Cielo bajo los pies, infierno detrás de la cabeza

Servilleta de bolsillo, dibujé un jardín en ella

Pero escorpiones, cuervos y lagartijas estropean mi ilusión

Los temas de la canción siempre van de extremo a extremo.

Tiendo a escuchar un haiku reconfortante por la mañana.

El sol brilla, es fácil sonreír

Cinco de siete es consecuencia de causas

El niño canta de su pena

Un hombre feliz no hace canciones

Peor mañana, mañana mejor

Peor mañana, mañana mejor

El ayer no va a ninguna parte de nosotros

Hoy llegó el momento de quedarse

Peor mañana, mañana mejor

Peor mañana, mañana mejor

Seis cero tres, mi pluma sigue humeando

Seis cero cuatro, la resaca del mundo desaparece

Seis cero cinco, soplo el mal aire

Y seis cero seis, no más canciones de cuna

Los ojos están entrecerrando los ojos, entrecerrando los ojos, con sueño.

El período del día lleva, se debe dar un descanso.

Voy a restablecer los eventos por la mañana.

De las finales a las rondas preliminares, vuelves al revólver

Seis cero cinco, nada en mi mente

El correo vuelve a la escotilla, el sol se pone de nuevo al este

La pluma limpia la tinta del papel.

La pizarra en blanco y yo estamos en desacuerdo otra vez

Ahí lloro, obviamente, humanamente.

Que como hombre de civil refreno

Aunque llorar no ayuda al mercado discográfico

Así dice mi cuello gracias cuando me quito las piedras del hombro

Estoy tratando de pintar una imagen de mí mismo con un maquillaje ligero

Pero soy como Van Gogh con la oreja cortada

Pero eso es solo la mitad de la imagen, la mitad de la sombra

No es el lado positivo, siéntate, incluso si te ofrezco mi silla

Es un texto para cuando no llega el texto

Una poesía de la época en que mi poesía duerme

Ojos risueños y boca risueña

Echa un vistazo detrás de escena cuando no hay un tema del que hablar

El niño canta de su pena

Un hombre feliz no hace canciones

Peor mañana, mañana mejor

Peor mañana, mañana mejor

El ayer no va a ninguna parte de nosotros

Hoy llegó el momento de quedarse

Peor mañana, mañana mejor

Peor mañana, mañana mejor

Seis cero tres, mi pluma sigue humeando

Seis cero cuatro, la resaca del mundo desaparece

Seis cero cinco, soplo el mal aire

Y seis cero seis, no más canciones de cuna

Seis cero tres, mi pluma sigue humeando

Seis cero cuatro, la resaca del mundo desaparece

Seis cero cinco, soplo el mal aire

Y seis cero seis, no más canciones de cuna